Ihmissuhdeilmoitukset ja -kysymykset

[Dnd]

Shaana: Laita nyt ihmeessä viestiä ainakin, jos vähänkään siltä tuntuu. Eniten harmittaa yleensä jälkeenpäin asiat joita ei tehnyt. Nimimerkillä "Liian monia asioita tekemättä jättänyt".

[Kati]

Miten kauan pitää olla odottamatta?

Kahdeksan vuotta. Se riittää.
Uskotko?

[@gen.fi]

Kahdeksan vuotta. Se riittää.
Uskotko?

Minen ainakaan usko

[Emilia]

Miten kauan pitää olla odottamatta?

Kahdeksan vuotta. Se riittää.
Uskotko?

Tuun kertomaan sitten kahdeksan vuoden päästä, uskonko.




Oon sitten jo yli 30...

[Kati]

Tuun kertomaan sitten kahdeksan vuoden päästä, uskonko.
Oon sitten jo yli 30...

Minäkin olin ennen kuin tärppäs. Siksi tiedänkin, että se ottaa sen kahdeksan vuotta.
Mutta älä hyvä nainen istu nurkassa oottamassa, kannattaa vähän rillutellakin.

[Dnd]

Yli 30 on justiin hyvä ikä.

[shaana]

Mä voisin olla tärppinä jollekin kolmekymppiselle tai yli.

No vakavissaan, kyllä mä itseäni vanhemman miehen mielummin ottaisin kuin ikäistäni. Kunhan ensin opettelen tulemaan itseni kanssa toimeen.

[Kati]

No vakavissaan, kyllä mä itseäni vanhemman miehen mielummin ottaisin kuin ikäistäni.

Tämäkin on jännä juttu. Kun sitä ei voi valita tai päätää. Tai voi yrittää, mutta ei se mitään merkitse.

Pari vuotta vanhemmat olivat ja menivät, kolmetoista vuotta vanhemman kanssa ei sittenkään natsannut, tuli viisi vuotta nuorempi ja vei tajunkin mennessään.
Edelleen olen tajunhakumatkalla, eikä nyt ole niin väliksi löytyykökään. Hyvin tämä tuntuu suttaantuvan näinkin.

[Herkku]

No vakavissaan, kyllä mä itseäni vanhemman miehen mielummin ottaisin kuin ikäistäni.

Tämäkin on jännä juttu. Kun sitä ei voi valita tai päätää. Tai voi yrittää, mutta ei se mitään merkitse.

Pari vuotta vanhemmat olivat ja menivät, kolmetoista vuotta vanhemman kanssa ei sittenkään natsannut, tuli viisi vuotta nuorempi ja vei tajunkin mennessään.
Edelleen olen tajunhakumatkalla, eikä nyt ole niin väliksi löytyykökään. Hyvin tämä tuntuu suttaantuvan näinkin.

*virittelee komppikitaraansa*

Itselläni kävi niinkin hauskasti, että tuli nuorempi kolli ja se mokoma jaksoi katsella vielä senkin sirkuksen, kun opettelin tulemaan itseni kanssa toimeen. Luulen, että osaltaan opetti olemaan. Kaikenlaista voi sattua ja ehkä useinkin niin, että se paras sattuma onkin se, mitä on itse etukäteen osannut vähiten ajatella.

[shaana]

Sanotaan, että näin nuorena ottaisin mielummin aikuisen ihmisen kun pojankoltiaisen - joskin jos mä osaan hoitaa omat asiani, niin toki joku mun ikäinen tai nuorempikin miespuolinen varmasti osaa omansa, muttei ole moista vielä kohdalleni sattunut.
Enkä mä mitään kuitenkaan valitse, päätä tai edes etsi.

[Fantsu]

Miulla on 6 vuotta vanhempi - on sillä ollut kestämistä, kun olen opiskeluissa ollut jälkijunassa. Onneksi se vaihe on nyt ohi. Henkisesti ollaan kyllä aika samalla viivalla eikä ikäero näy arkena missään. Kun tavattiin, minä olin 22 ja hän 28.

[Lyyra]

Edelliseen suureen paniikkiini sen verran päivitystä, että nyt helpottaa jo.
Päätettiin että kaverilinja parempi linja. Ja tuntuu kyllä kuin olisi tonni kiviä nostettu harteilta. Toivottavasti en ole väärässä kun sanon että
"Louis, I think this is the beginning of a beautiful friendship."

[Shay]

Mua väsyttää. Siitä tämä vaan johtuu.

Haluan mun elämäni miehen mun viereen. Haluan, että kauan kadoksissa
olleet rakkaat tapaavat toisella puolella maapalloa. Haluan, että suudelmat,
jotka saavat polvet veteliksi kestävät ikuisuuden. Haluan onnellisen lopun.

En halua kuulla pettämisestä tai avioeroista. En halua tunteiden kuolevan
tai ajan parantavan haavat. En halua itkeä kadonnutta rakkautta vuosia
ja tyytyä sitten 'ihan kivaan'. Enkä halua olla yksinänikään. En halua olla
onnellinen itseni kanssa vaan haluan jonkun täydentämään minut. En halua
paasata kettuuntuneena aina samasta asiasta. PRKELE!

Miksi pitää rakastua.

[heidiz]

Voi luoja.

Miksi silloin kun kaikki alkaa avokin kanssa mennä pikkuhiljaa hyvin,
niin vanha ihastukseni ( josta aikoinaan tykkäsin todella paljon) alkaa
tulla ilmoittamaan itsestään ja siitä, miten hänen kanssaan kaikki olisi paljon ihanempaa?
Mieleni tekisi kokeilla, mutta toisaalta taas tunnen oloni avokin kanssa hyvältä näin.

Miksi olen tälläinen? Miksi tunnen näin? Meneekö tää ohi? Alotinko vakavan seurustelun liian nuorena? Mitä helvettiä teen?



t. teiniheidi

[Plei]

Heidi, ootko varma, että se entinen ihastus on todella sulle parempi kuin nykyinen, vai haikailetko ehkä vain hieman vapaamman elämän pariin? (Aika Dr Phil -matskua. ) Musta tuntuu, että kun 20-vuotiaana muutin poikaystävän kanssa yksiin ja homma alkoi näyttää siltä, että sillä kombolla mennään ehkä loppuelämä, iski mulle aikamoinen vastareaktio. Sitten tapahtui ikäviä pettämisiä sun muita loppujen lopuksi. (Ja ei, en sit tässä puolustele pettämistä.) En vain ollut valmis vakiintumaan vielä.

Voi myös olla, että se ruoho näyttää niin paljon paremmalta aidan toisella puolella, vaikka tosiasiassa se on loppupeleissä ihan samaa kamaa hiukkasen eri paketissa.

Tämän jaarittelun tarkoituksena oli lähinnä sanoa, että anna itsellesi aikaa äläkä tee mitään suuria päätöksiä heti. Kärsivällisyyttä käyttäen asiat yleensä lutviutuvat ihan omalla painollaan. Trust me, I know - itselläni kun tuo kärsivällisyys ei koskaan ole ollut suurimpia hyveitä.

Punainen lanka, missä luuraat? No, toivottavasti jotain järkeäkin tuolta löytyy.

-------

Omaa kaveriasiaa:

Kaveri lähti nyt peräti viikoksi pois. Sen jälkeen minä saatan karata toiseksi viikoksi. Etäisyys siis tulee kuin itsestään. Eiköhän homma tästä omalla painollaan lutviudu. (Ja huomatkaa, kuinka kärsivällinen ajattelumalli! Kyllä mä opin tän kärsivällisyyshomman vielä!)

[heidiz]

Heidi, ootko varma, että se entinen ihastus on todella sulle parempi kuin nykyinen, vai haikailetko ehkä vain hieman vapaamman elämän pariin? (Aika Dr Phil -matskua. )

Voi myös olla, että se ruoho näyttää niin paljon paremmalta aidan toisella puolella, vaikka tosiasiassa se on loppupeleissä ihan samaa kamaa hiukkasen eri paketissa.

Voi olla, että haikailen vain vapaamman elämän piiriin ja ruoho tosiaan saattaa näyttää vihreämmältä aidan toisella puolella.
Minä kyllä olen sellainen ihminen, että vaikka ehkä haluaisin lähteä pois tästä kaikesta, niin silti olen niin
"laiska" etten edes lähde. Tai eihän sitä koskaan tiedä.

Asiat entisen ihastuksen kanssa jäi vaan jotenkin silloin joskus niin pahasti kesken,
että välillä tulee tunne, että haluaisin kokeilla miltä tuntuisi olla sen toisen kanssa.

Vaikeaa

[shaana]

Tapasin lauantaina tämän aikaisemmin mainitsemani ukkelin, oli ihan kivaa. Hänelle taitaa nousta mukaongelmaksi ikäni, vaikkei minua kovin paljon vanhempi olekaan. Jää nähtäväksi. Ei nyt edes niin kovin suuria tunteita ainakaan vielä nostattanutkaan. Kaiken tämän analysointi siskon kanssa oli errrrittäin mukavaa.

Myöskin iki-ihana eksä muisti minua ehdottelevilla viesteillään viikonloppuna. Ihan kaverina kyseli yöpaikkaa, mutta jos natsaisi, ei pistäisi pahakseen Voiko kenenkään pää olla vielä umpinaisempaa puuta? Hyij. Puhelimestain kun akku lopahti, oli myöskin jutustellut jotain sekavia vastaajaani. Vika taitaa tässä tapauksessa olla ymmäryksessä.

[Migreeni]

Ikävän motkotuksen päätteeksi vielä sen verran, että kyllä siellä maailmassa on vielä sellainenkin tyyppi, joka sopii sulle ja joka haluaa juuri sinut eikä ketään muuta. Yleensä se tyyppi tulee vastaan silloin, kun sitä vähiten odotat. Tsemiä.

Miten kauan pitää olla odottamatta?

Uskoisin, että juuri niin kauan, että oikeasti olet odottamatta, etkä vain teeskentele olevasi...
Tämä toki on hieman vaikeaa, jos oikeasti odottaa, sillä eihän sellaista tunnetta oikein saa peiteltyä.

Itsellä meni 4 kuukautta odottamiseen, kun en odottanut. Ja silloin olin oikeasti sillä tuulella, etten halua seukata enää ennen 50 vuoden ikää... Olen vielä tällä hetkelläkin sitä mieltä ja siksi nyt olenkin hieman sekavin tuntein odottamassa tulevaa viikonloppua, jolloin ratkeaa minun tulevaisuuteni joksikin aikaa...

Rakkaus on kumma juttu, kun sen kanssa ei voi järkeillä yhtään.

Mutta kyllä se vaan on kivaa!

[Herkku]

Itsellä meni 4 kuukautta odottamiseen, kun en odottanut.

Piti lukea tuo muutamaan kertaan, enkä vieläkään ole ihan varma, odotettiinko sittenkin vaiko eikö.

Joo, oikeesti ymmärsin kyllä, että on eri asia olla odottamatta kuin vain teeskennellä, ettei odota.

[Plei]

Tuolla kommentillani, että sitten se tyyppi tulee vastaan kun lakkaa
odottamasta, tarkoitin sitäkin, että pitäisi ehkä keskittyä nauttimaan
elämästään sellaisen kuin se on. Jos nyt sattuu olemaan yksin, niin sitten
on. Jos keskittyy suremaan sitä puolisottomuuttaan, tekee olostaan vain
entistä kamalamman. Jokaisen elämässä on varmasti hyviä juttuja
ilmankin sitä kumppania, joten niihinhän sitä kannattaa panostaa.
Tiedän, että helpommin sanottu kuin tehty. Mutta ei kai oikeasti ole
muitakaan vaihtoehtoja.

[Emilia]

Henk.koht oon kyllä jo siinä pisteessä, etten edes teeskentele odottavani.
4 kk.... anteeksi, BUAHHHAHHAAHHAAAA...

Oon tosin saattanut vähän pikkuihastua...

[theia]

Joo, nyt sitten opetellaan olemaan yksin. Ei sitä toista ihmistä oikeasti siihen tarvitse... Poikalakko!

[Kibaya]

Joo, nyt sitten opetellaan olemaan yksin. Ei sitä toista ihmistä oikeasti siihen tarvitse... Poikalakko!

Mä lähden samaan lakkoon.
Jotkut ei vaan osaa ja luulee ittestään liikoja .

[Galileo]

Onkos poikalakko eräänlainen istumalakko?

[Migreeni]

Itsellä meni 4 kuukautta odottamiseen, kun en odottanut.

Piti lukea tuo muutamaan kertaan, enkä vieläkään ole ihan varma, odotettiinko sittenkin vaiko eikö.

Joo siis tarkoitin tällä kai juurikin tuota, mitä Plei hieman osuvammin ilmaisi...

Kun en todellakaan olisi halunnut mitään poikaa, niin silloinhan se tietenkin jostain tulla tupsahti. Nämä ihmissuhdekoukerot on kyllä melkein aina semmoisia, että aina saa sitä, mitä ei halua. Jos haluaa suhteen, ei sitä saa ja jos ei halua niin jostain se vaan ilmaantuu ihan itsestään