Ihmissuhdeilmoitukset ja -kysymykset

[shaana]

Mitä tapahtuu? En lähettänyt sitä ketjukirjettä eteenpäin, jossa luvattiin miehiä tulevan ovista, ikkunoista, tuuletusräppänöistä ja postiluukuista, tässä on nyt jokin erehdys varmasti käynyt.

En mä tiedä mitä haluan, jättäkää mut rauhaan, kapish? No joku kiva saa edelleen lähestyä

[Leirum]

Tää on kauhia luuppi! Pitää opetella olemaan oikeasti odottamatta, koska silloin vasta on odottamatta ja sit toteutuu se mitä koko ajan on odottanut, mutta ei olevinaan, mutta oikeesti, ookaan.

[Deni]

Hm. Kai tää on oikea osasto.

Kuulin just, että isoveli on eronnut vaimostaan, jonka kanssa meni naimisiin pari vuotta sitten. Muksut on kymmenen korvilla. En tiedä vielä yksityiskohtia.

Mutta olenko mä huono ihminen, kun mä olen uutisesta oikeastaan iloinen? Mä en ole aikoihin ollut puheväleissä veljeni vaimon kanssa, en sen jälkeen, kun se kerran kännispäissään riiteli mun nuoremman veljen kanssa ja veti riitaan mukaan myös mun vanhemmat ja haukkui koko suvun samaa heittoa. Muutenkin, se oli ikävä ihminen, joka uskoi kaikista pahinta ja levitti ikäviä ja perättömiä juoruja pitkin poikin. Mun se oli selostanut olevan lesbo, pikkuveljen naisia hakkaava narkkari...


Mä olen iloinen, jos nyt saan isoveljeni takaisin. Vaikken mä tietenkään sille mitään pahaa olisi toivonut tapahtuvaksi. Mutta mä haluaisin taas pitää yhteyttä siihen ilman pelkoa siitä noidasta.

[Lyyra]

Onhan se kamala asia kun lesboksi haukutaan, joten saat olla uutisesta iloinen.

[Deni]

Niin no, ei nyt sillä että lesbona olemisessa olisi jotain pahaa, mutta kun mä olen kuitenkin tylsä perushetero niin kieltämättä se hieman kirpaisee kun kuulee moista huhua levitetyn mun sukulaisille silloin kun mä en ole itse ollut paikalla oikaisemassa.

Sen puheiden mukaan isä myös elättää mua edelleen, ja makselee mun laskuja. Maksaisikin.

[Emilia]

Mä oon nyt tosi loukkaantunut, kun yksi henkilö on poistanut mut sen Facebook-kavereista. Eikä mikä tahansa henkilö vaan sellanen, joka on ainakin joskus ollut kovastikin tärkeä. Olis se voinut edes laittaa jonkun viestin, et juttu on nyt näin ja adios iäksi.

En tiiä, mihin tää olis pitäny postata, mut menköön nyt tänne. Ihmissuhteistahan tässäkin on kyse.. Niin solmuun ryssitystä ihmissuhteesta, etten toisaalta ihmettele kaverin ratkaisua yhtään. Viesti tuli kyllä perille, poistin tyypin yhteystiedot puhelimesta ja mesestä ja sähköpostista. Lähetin myös tän henkilön systerille viestin, että jatkossa saa luvan keksiä muita puheenaiheita (koska se puhuu tyypistä _jatkuvasti_ kuin ei omaa elämää oliskaan). Jos ei toisella kerta ole pokkaa puhua asioista, niin tehdään sitten näin. Täysmykkyys, fine by me.

Eihän kaikkia ihmissuhteita olekaan tarkoitettu läpi elämän kestäviksi. Mutta miten jokin niin merkityksetön asia kuin Facebook voi saada mussa aikaan näin suuren paniikinomaisen raivokohtauksen? Saahan niitä kavereita sieltä omilta listoiltaan poistella ja tässäkin tapauksessa kyllä ymmärrän ratkaisun. Mutta yhtä lailla siellä kaverilistalla voisi roikkua niitä yhdentekevämpiäkin tyyppejä.

Tää on ihan v*n hanurista.

[marenkienkeli]

Viikonloppu meni mukavasti. Olin kahta ystävääni katsomassa. Toisen heistä (ystäväpoikani) kaverin luona käytiin saunomassa. Tuli saunottua viisi tuntia.

Mutta mitä tapahtuikaan aamulla? Nukuin samassa huoneessa kyseisen ystäväpoikani kanssa. Minä yksin parisängyssä ja hän toisessa yksin nukuttavassa sängyssä. Aamulla hän kysyi, saako tulla viereeni. Joo. Mikäs siinä. Ei tullut mieleenkään, että hänellä olisi minkäänlaisia taka-ajatuksia. Yritin nukahtaa uudelleen. Hänen kätensä kiertyi ympärilleni ja makasin siinä silmät kiinni. Olo oli hyvä ja turvallinen. En halunnut siirtää hänen kättään pois, mutta toisaalta tuntui, että ehkä kannattaisi tehdä niin.

Aikani pohdittuani avasin silmäni ja hymyilin. Asiat johtivat toiseen ja aamu oli aivan mahtava.

Nyt vain molempien ajatukset ovat sekavat. Puhuin tänään hänen kanssaan puhelimessa. Molemmat sanoi, että tunteet on sekavat. Ei oikein tiedä, miten meidän pitäis jatkaa. Kerroin hänelle, ettei mua kaduta kuitenkaan yhtään. Häntäkään ei kaduta - ei sellaisen jälkeen.

Nyt tunteet on sekaisin. Olisi paljon helpompaa, jos hän ei olisi mulle niin tärkeä ihminen - yksi parhaista ystävistäni.

[Crux]

No mutta mikä voi olla parempi alku rakkaudelle kuin hyvä ystävyys? Ja jos kerta molemmat tuntevat toisiinsa sellaista vetovoimaa joka on vähän eriä kuin pelkässä ystävyyssuhteessa niin anna mennä vaan!

t. fool of rrromancee

[marenkienkeli]

Mutta kun en tiedä, onko meidän välillä tarpeeksi paljon tunnetta, että voitais alata seurustella. Pitää katsella sitten syksyllä, kun nähdään enemmän. Sittenhän sen näkee, roihahtaako rakkauden liekki vai jäämmekö ystäviksi (, mikä olisi sekin hyvä ratkaisu. Sen verran ihana ihminen on kyseessä.). Oikeastaan mulla on jo nyt häntä ikävä.

[Migreeni]

Mulla on kerrottavaa: Seurustelen sitten tätä nykyä... Outoa, mutta kivaa, mutta outoa

Päällimmäinen tunne on kuitenkin tositositosi onnellinen ja hilpeä yhtä aikaa

Odottamattomuuteni siis palkittiin

[marenkienkeli]

Paljon onnea Migreenille ja seurustelukumppanille!

Itse olen edelleen sekaisin tuon ystäväpojan takia. En tiedä, mitä haluan ja en oikein haluaisi liikaa miettiä asiaa. Siinä kuitenkin käy taas niin, että rakastun päätä pahkaa ja sitten toisella ei olekaan samanlaisia tunteita mua kohtaan. Ja asiaa ei yhtään helpota se, että hän on yksi parhaista ystävistäni. Entä jos rakastun kunnolla häneen ja hän ei olekaan kiinnostunut? Mitä meidän ystävyydelle käy? Miksi rakkausjuttujen pitää olla niin vaikeita?

[Migreeni]

Paljon onnea Migreenille ja seurustelukumppanille!

Itse olen edelleen sekaisin tuon ystäväpojan takia. En tiedä, mitä haluan ja en oikein haluaisi liikaa miettiä asiaa. Siinä kuitenkin käy taas niin, että rakastun päätä pahkaa ja sitten toisella ei olekaan samanlaisia tunteita mua kohtaan. Ja asiaa ei yhtään helpota se, että hän on yksi parhaista ystävistäni. Entä jos rakastun kunnolla häneen ja hän ei olekaan kiinnostunut? Mitä meidän ystävyydelle käy? Miksi rakkausjuttujen pitää olla niin vaikeita?

Ensinnäkin kiitos

Toisekseen minustakin tuntuisi siltä, että anna mennä vaan... Nimittäin jos ei veikkaa, ei voi voittaa
Mutta minä olen nyt psykoosissa nimeltä rakkaudenhullutus, joten mun sanaan ei välttämättä kannata luottaa

Mutta sen tiedän, että mikäli olette oikeasti ystäviä, ei se ystävyys kaadu siihen, vaikka rakkaus ei toimisikaan. Tai ainakaan minulle ei ole ikinä käynyt niin... Ja melkein aina on ystävyys edeltänyt rakkautta (paitsi tällä kertaa ja sekin on outoa... Mutta oh well )

[ceuro]

Jopas täällä on söpöisiä tarinoita. Eli onnittelut Migreenille täältäkin! :D

Kesäleski on minusta kamalan ruma sana, mutta sellanen kai minä oon nyt muutaman viikon. Reilu viikko on jo lusittu ja ankeaa on. Tylsää ja yksinäistä. Ei tämmösellä kylmällä ja sateisella kelillä edes voi ulkonakaan viettää aikaansa, eikä telkkaristakaan tule kuin Jeeves maanantaina ja keskiviikkona ja ER torstaisin. Ja onhan se vähän epistä, kun toisella on mahdollisuus lomailla ja hummailla ympäri mualimoo.

[Migreeni]

onnittelut Migreenille täältäkin! :D

Kiitos myös sinne

[shaana]

Ensinnä, känppis lähtee oletettua aikaisemmin. Anteeksi, mutta reaktio oli oikeasti laatua .

Toiseksi, koin itseni tänään onnellisemmaksi kuin aikoihin, tunsin itseni vahvaksi ja itsenäiseksi, enkä kaivannut ketään vierelleni minulle itsestäänselviä asioita minusta ja muista asioista kertomaan. Tämän sisäistettyäni teki mieli laulaa ja hyppiä kuten Girls just wanna have fun - kipaleessa ja sen videolla. Saatoin vähän hypähdelläkin kauppareissulla.

Kolmeks, kiva kun kivoille tyypeille tapahtuu kivoja asioita

[Forelock]

Äh, oon liian riippuvainen puoliskosta. Ärsyttävää.

[Migreeni]

kiva kun kivoille tyypeille tapahtuu kivoja asioita

Oletan, että tuo koski (ainakin osittain myös) minua.

[Sippura]

Ihana kuulla ihania uutisia, onnea Migreeni

[Migreeni]

Kiitos Sippurallekin

Nyt alkaakin sitten heti jo uusi ongelma, joka minulle iskee aina, kun suhteesta tulee virallinen. Alan olla ihan hirvittävän mustasukkainen. Vaikka tilanne on ollut täysin sama jo melkein vuoden päivät, eli asutaan eri kaupungeissa, mennään eri menomestoissa ja niin edespäin, en ole jostain syystä välittänyt kovinkaan paljoa, jos mies on kertonut naispuolisten (ja miksei miespuolistenkin) henkilöiden kiinnostuksesta häntä kohtaan. Nyt tilanne on heti toinen. Yhden pienen tekstiviestin, jossa viitattiin miehen naispuolisen ystävän "hassuihin sanomisiin", takia menetin malttini puhelimen toisessa päässä aivan totaalisesti. Vaikka sainkin hillittyä itseni jotenkuten (olin juonut jonkin verran, joten se vaati myös kavereiden apua ) lähetin silti takaisin aivan liian aggressiivis sävytteisen viestin...

...Nyt jopa vähän kaduttaa... Varsinkin, kun vastausta ei kuulu, vaikka viestin lähetyksestä on jo muutama tunti ja sitä ennen viestejä kuitenkin läheteltiin pitkin iltaa.

Mieheen kyllä luotan... Mutta pistää raivostuttamaan tuommoiset tytönheitukat

[Outolintu]

Suhteet on uuvuttavia. Mulla on ihan jotain pientä säätöä kaveripojan kanssa. Mä en haluaisi siitä mitään vakavaa, en todellakaan. Eikä sekään ole vaikuttanut tähän mennessä mitenkään vakiintuvalta tyypiltä. Mutta ahdistaa, että jossain vaiheessa pitäisi käydä se sellainen "missä me mennään nyt"-keskustelu. Ahdistaa ajatuskin siitä, jos sillä olisikin jotain isompia mielessä. Sitten menee kaikki vaikeaksi. Parasta tietty olisi olla sekaantumatta ollenkaan, mutta myöhäistä kai se jo tässä vaiheessa on. Hitto.

Voinhan toki yrittää ajatella optimistisesti, että sekin haluaa vain vähän piristystä päivään. Ja sitten voidaan käyttäytyä ihan normaalisti muissa tilanteissa. Mutta kai se asia pitää siltä ottaa puheeksi. Voisin kesken mesekeskustelun pamauttaa, että ai niin hei muuten...

[Aurora B.]

Mieheen kyllä luotan... Mutta pistää raivostuttamaan tuommoiset tytönheitukat

Olihan tämä ironiaa?


Itse haluan ilmoittaa iloisesta ihmissuhdeasiasta: mä olen huomannut olevani varsin hankala uusien tuttavuuksien syventämisessä kaveruudeksi. Ööö... niin ei se ole se iloinen asia Mä olen siis "vaativa" viihtyäkseni enemmänkin jonkun seurassa: ei saa olla liian tungetteleva, eikä liian etäinen, pitää pystyä juttelemaan syvällisiä ja pinnallisia, pitämään hauskaa mutta olemaan vakava Yleensäkin pitää soljua samalla aaltopituudella mun kanssa. Harvoin sattuu kohdalle, mutta voin ilokseni kertoa, että työkaveri/kaverin kanssa näyttäisi tuttavuus ja työtoveruus saavan uusia ulottuvuuksia. Ai että kun kiva Ei niin, että vanhoissa kavereissa ja ystävissä mitään vikaa olisi, juurikin sain muistutuksen, kuinka huippua porukkaa mun kaveripiiri on. Jotenkin on vain hurjan kivaa tutustua uuteen ihmiseen. Työkaverihan tuo on ollut jo useamman vuoden, mutta nyt ollaan jonkun verran vietetty yhdessä aikaa myös työajan ulkopuolellakin Ehkä, toivottavasti, tämä on alkua ystävyydelle

[Maija]

mä olen huomannut olevani varsin hankala uusien tuttavuuksien syventämisessä kaveruudeksi. Ööö... niin ei se ole se iloinen asia Mä olen siis "vaativa" viihtyäkseni enemmänkin jonkun seurassa: ei saa olla liian tungetteleva, eikä liian etäinen, pitää pystyä juttelemaan syvällisiä ja pinnallisia, pitämään hauskaa mutta olemaan vakava Yleensäkin pitää soljua samalla aaltopituudella mun kanssa.

Tästä syystä tunnenkin itseni hyvin usein äärettömän vaikeaksi ihmiseksi.

---

Ihmissuhdeärtymystä ilmassa. Olen kirjoitellut nyt jo jonkin aikaa nettiin lähinnä omaksi ilokseni ajatuksiani kaikista asioista maan ja taivaan välillä. Tänään sitten eräs kaverini, jonka kanssa on ollut vaikeaa, kysyi, että kohdistanko nämä kirjoitukseni jollekin tietylle ihmiselle. Hänestä kuulemma tuntuu siltä.
Tällä tietyllä ihmisellä tiedän hänen tarkoittavan itseään.

Vihaan tällaista asioiden liioittelua ja paisuttelua. Kun kirjoitukseni ovat tosiaan vain minun ajatuksiani minua koskettavista asioista. Ei minulle tulisi mieleenkään ruveta piikittelemään ketään vihjailemalla jotakin kirjoituksillani Internetissä. Kuinka huonosti tämä kaveri onkaan tuntenut minut nämä kaikki vuodet. Tällä hetkellä jopa hänen olemassa olonsa ahdistaa minua, ja tahtomattani koen siitä syyllisyyttä. Hän on syyttänyt minua jokaisesta ongelmastamme, valehdellut minulle karkeasti ja pitänyt minua kuuntelevana korvana tekemättä koskaan minulle samoin. Minulla on paha olo hänen kanssaan ja tunnen aina itseni huonommaksi. Silti en osaa päästää irti.

Olen jokseenkin neuvoton.

[Emilia]

...Nyt jopa vähän kaduttaa... Varsinkin, kun vastausta ei kuulu, vaikka viestin lähetyksestä on jo muutama tunti ja sitä ennen viestejä kuitenkin läheteltiin pitkin iltaa.

No enpä yhtään ihmettele. Joskus on vaan parempi lopettaa ajoissa..

Mua on joskus ärsyttänyt "tuommoiset tytönheitukat" ihan vain siksi, etten ole heitä tavannut ikinä. Menneisyyden mieskään ei kovin auliisti halunnut jakaa ystäväpiiriään mun kanssani, joten mystiset tyttöset vaivasivat mieltä, vaikka "oikeaa" syytä ei ollutkaan.

Näin Ilosaaressa yhen puolitutun pojan. Se on niin suloinen. Tuli ihan -olo. Mut eipä siitä. En osaa tehdä mitään muuveja mihinkään suuntaan ikinä. Siksi mulla ei koskaan ole mitään sutinoitakaan mihinkään suuntaan.

(Hei! Kivaa, että on saatu vihdoin!)

[Outolintu]

jossain vaiheessa pitäisi käydä se sellainen "missä me mennään nyt"-keskustelu.

Huh, ohi on. Poika oli kyllä oikein ymmärtäväinen, eikä ollut onneksi itsekään suunnitellut mitään vakavaa. Mutta kehitin tämän keskustelun käymisen suunnittelusta niin hirveän ahdistuksen, etten enää tiedä, onko tämä sen arvoista. Hitto, tuntuu, kuin olisi suhteessa.

Seuraava ahdistus onkin sitten kaveripiiri. Siellä aavistellaan jo vaikka mitä. Vaikka olen käyttäynyt tosi khuulisti. Ja mua kyrsii olla puheenaiheena. Tai siis lähinnä mua kyrsii, jos puheenaiheet ovat mun ihmissuhteet. Ei kai siinä mitään, jos itse kokisin, että mulla olisi jotain ihmeempiä. Mutta kun haluaisin vain olla ja pitää tarvittaessa hauskaa, enkä joutua sitten vastailemaan arvioihin kesähäistä. TÄMÄN takia siis tuttavapiirin sisällä ei sekaannuta?

Onko se muuten oikeasti niin outoa, että isommassa kaveri/tuttavapiirissä (jossa kaikki ei nyt ole lapsuudenkavereita tai ekstrahyviä ystäviä keskenään) tapahtuu eloa suuntaan ja toiseen?

[Plei]

Onko se muuten oikeasti niin outoa, että isommassa kaveri/tuttavapiirissä (jossa kaikki ei nyt ole lapsuudenkavereita tai ekstrahyviä ystäviä keskenään) tapahtuu eloa suuntaan ja toiseen?

Öö ei. Meidän piireissä kotokotona ainakin kaikki tuntuu jotain joskus säätäneen jonkun - tai todennäköisemmin useamman - kanssa. Tässä tapauksessa on kylläkin myös pieni kaupunki, pienet piirit -aspekti, mutta onpa toisaalta täällä Joensuussakin kaveripiirien sisällä ollut kaikenlaisia suhinoita. En usko, että juoruilua tapahtuisi sen takia, että se olisi jotenkin outoa, vaan lähinnä siksi, että kun tuntee molemmat suhinan osapuolet, on paljon mielenkiintoisempaa puhua niistä suhinoista. Vrt. jos kaverilla olisi vain juttu jonkun random-tyypin kanssa - ei läheskään niin mielenkiintoista.


Täällä Joensuussa seurustelin tovin kanssaopiskelijan kanssa ja muistan kyllä, miten paljon siitä aluksi juoruttiin. Ja muistan myös, miten paljon se ärsytti. Joten tsemiä Oudolle (:pepsodent:).