Kakkavaippaketju

[skray]

Kiitti kaikille rohkaisevista sanoista.

Mäkin oon kaikille kavereille ja neuvolassa kertonut, että veetuttaa olla kotona, kun on kysytty, miten menee ja miltä tuntuu. Pelkästään jo se on auttanut asiaan.
Neuvolassa täti jo kertoi, että heidän kauttaan saa apua, jos tarvitsee. Mieheke on myös käynyt kotona lounaalla tällä viikolla, joten siitäkin on hieman iloa, kun saa edes jotain aikuista seuraa päivän aikana, edes hetkeksi. Lisäksi hän mielellään on vauvan kanssa iltaisin niin, että mä voin touhuta mitä huvittaa. Tän mahdollistaa onneksi se, kun en imetä. Se tästä nyt vielä puuttuisi.

Eilen yksi mammakaverini oli kylässä ja juteltiin tästä kotona olosta. Hänkin sanoi, että on todella raskasta, kun toinen on töissä ja oli raskasta, vaikka toinen oli isyyslomallakin. Hän imettää ja vauva on koko ajan rinnalla tällä hetkellä. Heillä on nyt menossa toinen viikko yksin kotona vauvan kanssa, kun mies on töissä. Mietittiin, että etukäteen kyllä ajateltiinkin, että alku tulee olemaan raskas, mutta ei me kumpikaan oltu ajateltu, että näin raskasta voisi olla. Hänellä tosin sen vuoksi, kun väsyttää öisten heräämisten takia ekstra paljon ja vauva herää vielä useamman kerran yössä. Ja mulla sen takia, kun tää kotona oleminen on niin perseestä.

En kuitenkaan ole menettänyt toivoani sen suhteen, etteikö mieleni vielä voisi muuttua tässä ajan mittaan, kun vauvakin vähän kasvaa ja tajuaakin jo jotain jostain. Lisäksi lohduttaudun sillä, että aika kuluu nopeasti, vaikka nyt tuntuukin siltä, että talvi tulee olemaan ekstra pitkä ja äitiysloman loppuun vielä tooodella pitkä aika. Ainahan etukäteen tuntuu, että aika on pitkä, mutta jälkikäteen huomaa, että aika kului nopeasti.

Positiivista on se, että ollaan toivottavasti pääsemässä tilanteeseen, jossa vauva herää vain kerran yössä. Viime yö oli jo toinen putkeen, kun herättiin vain kerran. Sitä edellisenäkin yönä vain kaksi kertaa, joista toinen herätys oli vasta kuudelta. Eilen saatiin vauva yöunille n. 22.30 ja siitä vedettiin sikeitä neljään saakka. Sitten vauva heräsi vasta vähän ennen kasia, joka on jo siis mullekin myöhään. Saadaanpa ainakin siis nukuttua öisin, ettei ainakaan väsymyksen takia tarvi masistella.


Asiasta kolmanteen.
Varasin meille ristiäispaikan ja ristiäiset on nyt sitten elokuun alkupuolella. Pidetään tilaisuuden jälkeen kakkukahvit kotona meillä.
Ei kutsuta kuin omat vanhemmat ja sisarukset puolisoineen/perheineen, sekä sitten meidän molempien isovanhemmat. Yhdet kaverit kutsuttiin, jotka kutsui myös meidät heidän vauvansa ristiäisiin. Kyseessä siis ystäväpariskunta, jonka kanssa meillä oli sama laskettu aika. Vieraita siis maksimissaan n. 25, eikä ole kuin omaa väkeä, joten ei tarvi kauheena stressata mitään siivouksia tai muuta. Kaikki tietää miltä meillä näyttää.
Kiva kuitenkin alkaa suunnitella juhlia ja jotain koristeluita/tarjottavia. Aion myös askarrella kutsut itse. Kiva päästä askartelemaan vähän pitkästä aikaa.

[theia]

Mä jäin pohtimaan tätä omaa matkaa tähän hetkeen. Mä en ihan hirveesti miettinyt, että miten kaikki tulee muuttumaan, kun tiesin että kaiken tän suunnitteleminen olis täysin mahdotonta, kun ei tiedä kuka meille muuttaa. Monet kaverit oli kironneet vauva-ajan alimpaan helvettiin, yksinolon, puklut, itkut, kaiken. Sitten oli niitä, jotka sanoi että nauti siitä vauva-ajasta ja se menee nopsaan ohi, et muista siitä mitään, niin nauti nyt. Enemmän kylläkin niitä että vauva-aika oli kurjaa ugh ja onneks se on ohi.

Mä valmistauduin tosi paljon siihen, etten rakastaisi vauvaa heti, vaan että sitä kiintymystä pitäisi kasvatella. Juttelin monien kavereiden kanssa asiasta, se ahdisti mua ihan tosissaan, että jos se ei tule luonnostaan. Mä en missään vaiheessa ajatellut, että mulle voisi käydä sellainen "leffamainen" rakastuminen. Mutta niin ne kliseet vaan tuli mun kohdalla toteen: kun Pötkylän sain syliin, oli mulla sellainen tunne että nyt se maailma on täydellinen ja että nyt mä tiedän mitä varten mä täällä olen.

Jotenkin tähän vauva-arkeen sitten sujahtikin helposti, vaikka kuvittelin että tuun hajoomaan tänne. Mulla onneks on aika vankka taustatuki, paljon ystäviä, hyvät julkiset yhteydet, oma auto, suht lähellä asuvia mammakavereita, ihmisiä joille soittaa 24/7. Ja tärkeimpänä, ihana, rakas puoliso, josta on kuoriutunut ihana, rakastava, osallistuva isä Tietenkin myös iisi vauva on tehnyt tästä helppoa, öisin heräillään kyllä (3-6 kertaa), mutta mä oon niin tottunut heräämään yöllä (en muista millon olisin nukkunut yön kokonaan ilman heräämisiä ilman kemiallisia aineita...)..

Ja imetyksestä on sanottava, että onneksi se meillä onnistui niin luonnollisesti, koska on se nyt vaan pirun kätevää että eväät kulkee aina mukana (No ainakin siihen asti, että alotetaan kiinteät, eikä nyt tietty vielä silloinkaan niitä nyt heti ala superisti menemään että korvaisi tissin ) Onhan se toki, että vauva on kiinni mussa lähes koko päivän (pisin poissaolo on 2,5 h kun kävin kampaajalla), enkä voi kuvitellakaan pidempiä poissaoloja - mutta toistaiseksi oon ihan fine asian kanssa. En mä varmaan pystyisikään pitkään vielä olemaan tosta erossa Mutta kyllä musta pieni laktivisti on kuoritumassa (ei hätää, en siltikään kuvittele että imettävä äiti olisi parempi äiti ), ja tiedän että jos toinen lapsi saadaan, niin aion tehdä kaikkeni, että imetys onnistuu silloinkin.

Mä siltikin koko ajan odotan, että milloin se kauhea vaihe tulee. Se, mistä kaaaikki on varoittanut. Mutta yritän olla odottamatta, kun onhan mahdollista, että se ei tule. Oon opetellut raskausajasta lähtien, että eletään päivä kerrallaan, kun huomisesta ei tiedä. Jos Pötkylä esim. on ollut eilen itkuinen, se ei tarkoita että tämäkin päivä menisi huonosti. Ja turhaa maalailla niitä worst-case-scenarioita esim. junassa matkustamisessa, kun voi olla et kaikki meneekin hyvin. Tän eteen joutuu tekemään kyllä töitä.

(halusin saada omat ajatukset ylös, tää ei oo mitään itsensä olalle taputtelua tai jalustalle nostamista.)

[L-S]

Tsemppiä skray! Toivottavasti olo paranee ja hyvä, että apuakin löytyy tarvittaessa. Omaa kokemustahan vauva-ajasta ei ole, mutta olen kyllä muiltakin kuullut, että se kotona olo nimenomaan voi olla raskasta.

[Emilia]

Theia nauti ihmeessä ihanasta vauvasta ja perhe-elämästä. Musta on ainakin ihana lukea myös tuollaisia positiivisia viestejä.

Meillä oli tänään taas yksi oppimiskokemus, kun poitsu oli mummolassa viime yön ja tänään oli mun serkuntytön synttärijuhlat. Kaksi vierailua vuorokauteen oli selvästi liikaa pojalle ja kotiin päästyämme alkoikin kiukuttelu ja lopulta korviahuumaava kirkukonsertti. Laitettiin tyyppi unille normaalia aikaisemmin, ilman iltapalaa (ei suostunut syömään) ja pesutkin saatiin tehtyä vain puoliksi.

Jatkossa täytyy muistaa, ettei poika jaksa noin paljoa rutiineista poikkeamista.

Mummolaan jääminen sujui kyllä eilen mallikelpoisesti! Poika antoi halit ja huusi vielä perään "heihei"! Ei ole ennen sanonut tuota niin jäätiin ihan ihmeissämme oven taa kuuntelemaan, josko jotain huutoa tulisi, mutta ei. Ihan innoissaan jäi hoitoon.

[skray]

Theia ansaitsee ehdottomasti ja . On kyllä kiva lukea, että sulla on noin seesteinen meininki ja vähän semmonen go with the flow, mitä mäkin tässä koitan noudattaa parhaani mukaan.

Mulle ei oo kukaan tuttu kertonut, että ei olisi tykännyt olla kotona lapsen kanssa tai että vauva-aika olisi ollut raskasta tai mitään. Toki monet on maininneet, että väsyttää jne, mutta kukaan ei oo sanonut, ettei haluaisi olla kotona tai että kaipaisi töihin. Kaikki on vaan hehkuttaneet, kuinka ihanaa tää loppujenlopuksi on ja diipadaa trallalaa. Mä oon vissiin tämänhetkisistä vauvojen äideistä porukan ainoa, joka tätä inhoaa toistaiseksi ja sanoo sen myös ääneen.

Tämä on nyt toinen viikko, kun mieheke on töissä ja tällä viikolla on ollut jo helpompaa mullakin. Päivät menee suht nopeasti, kun joka päivä on ollut jotain ohjelmaa.
Vielä pitäisi opetella joku ulkoilurutiini ja mielellään yhdistää siihen poitsun päikkärit, että se saisi nukkua ulkona ainakin kerran päivässä. Ja pitäisi vielä itse opetella menemään nukkumaan ajoissa. Meinaa mennä tälleen iltakukkumiseksi useimmiten, eikä se oo kovin viisasta.

[theia]

Em ja Skray

--

Ensi viikolla tuo meidän palleroinen on jo 3 kk Tässä on mukavasti ollut kaikkea ohjelmaa, ollaan autoiltu neitylin kanssa vauvatreffeille. Ihana nähdä muita äitejä ja vähän päästä ihmettelemään sitä vauvanelämää Ja toki meillä kotonakin on käynyt vieraita, sisko tulee käymään usein, ihana nähdä kun Pötkylä tätinsä kanssa viihtyy (Sisko sanoi et "pakko se on [pitää Pötkylää sylissä vaikka se alkaa itkemään] kun kohta sitä pitää hoitaa ja sit ei voi antaa sulle" )

Päikkäreitä toi on tosi huono nukkumaan, tai ehkä mä en vaan osaa Täytyy nyt yrittää lähteä ulos vaunuilemaan aina hyvän sään tullessa, jos se vaikka oppisikin sinne sitten nukahtamaan... Onhan mulla kuitenkin aina eväät mukana, etten tiedä että mitä stressaan Sen lisäksi päätin että nyt aletaan harjoittelemaan myös liinailua/kantoreppuilua - olis omalla tavalla superihanaa saada kädet vapaaksi, voisi alkaa kunnon äidiksi ( ) ja vaikka opetella tekemään ruokaa

[skray]

Meillä tulee tällä viikolls 2kk täyteen.

Viime viikolla tuntui hetkittäin jo siltä, että täällä kotona on ihan kivaa ja menee hyvin. Tänään taas vituttaa ihan suunnattomasti. En oo edelleenkään päässyt semmoseen tunnelmaan, että asiat vaan rullaa omalla painollaan. Siihen olisi ihana päästä.

Eilen käytiin mammakaverin kanssa kaupungilla ja syömässä, sekä kirpparilla. Ei pitäisi vertailla omaa lastaan muihin, koska kaikilla on parempia ja huonompia päiviä, mutta kyllä tuo meidän veitikka vaan on helppo tapaus. Ei sillä, ettäkö mammakaverinkaan lapsi mikään vaikea tapaus on tai olisi ollut eilen, helpolta sekin suurimmaksi osaksi vaikuttaa, mutta silti tuli tunne, että meillä on helppo vauva. Ainakin toistaiseksi.

Koko viime viikko meni niin, että herättiin vain kerran yössä, siinä 3-4 välillä. Jopa viikonloppuna kaverin luona kyläillessä (ristiäisissä) uudessa paikassa veitikka nukkui hyvin ja heräsi vain kerran syömään yön aikana. Ihana tilanne.
Tällä viikolla on taas herätty pariin otteeseen, ensin jo vähän yli 2 ja seuraavan kerran jo 5-6 välillä, mikä on aika peestä. Viideltä kun nousee syöttämään, niin on jo sen verran aamu, ettei meinaa millään saada enää unta sitten, kun vauva on takaisin nukkumassa. Syöttämiseen menee kuitenkin aina n. puoli tuntia ja aika ankea on koittaa saada unta enää sitten, kun miehekkeenkin herätyskello soi jo kuudelta ja aamuvirkkuna ihmisenä muutenkin meinaa aina herätä viimeistään seitsemältä. Tässä tilanteessa olisi kuitenkin kiva, kun voisi nukkua edes kasiin saakka...


Matkakertomus viime viikonlopulta: Vauvan ensimmäinen pidempi matka kylään

Viime viikonloppuna oltiin ekalla pitemmällä reissulla ja yötä pois kotoa sen lisäksi. Käytiin Hämeenlinnassa yksi yö ja kaverin vauvan ristiäisissä. Matkalla sinne lauantaina pysähdyttiin Tampereella Ikeaan. Jännitettiin vähän etukäteen, että kuinka toi vaaveli viihtyy kaukalossa niin kauan putkeen, kun matka kuitenkin kestää muutaman tunnin täältä Tampereelle. Lisäksi pysähdyttiin kotoa lähtiessä vielä apteekkiin ja tankkaamaan, joten sekin kesti melkein tunnin ekstraa, kun ei päästy suoraan matkaan. Ajoitettiin lähteminen niin, että vauvalla oli just ennen lähtöä ruoka-aika. Turhaan jännitettiin, sillä vauva nukkui koko matkan kotoa (jossa nukahti kaukaloon jo ennen kuin päästiin edes autoon) Ikean pihaan. Pysähdyttiin matkalla ostamaan jäätelöäkin ja matka kesti varmaan 4,5h yhteensä, kun normisti sen ajaa n. kolmessa tunnissa. Lisäksi vauva käyttäytyi erittäin mallikelpoisesti koko Ikean ajan, kun heti sinne tultua vaihdettiin vaippa ja syötettiin, niin jaksoi sitten taas koisia ja ihmetellä ympäristöäkin vähän tyytyväisenä. Vasta kassajonossa tuli pientä krätinää.
Ikean jälkeen vauva nukahti taas heti autossa ja nukkui perille asti Hämeenlinnaan. Siellä vauva nukkui myös hyvin, kun heräsi vain kerran yöllä syömään.
Sunnuntaina mietittiin aamulla, että meneeköhän silloin yhtä hyvin kuin lauantaina, kun edessä oli ristiäiset ja paluu kotiin. Jänskätti vähän, mutta turhaan.
Ristiäiskirkko oli n. puolen tunnin matkan päässä kaverilta ja sillä matkalla vauva taas jo nukahti kaukaloon heti autossa ja nukkui matkan kirkolle, sekä koko kastetilaisuuden (vaikka urutkin raikasi) ja vielä sen jälkeenkin melkein koko sen ajan, että saatiin syötyä ja juotua juhlissa. N. 4h taas putkeen ja vaikka liikuteltiin kaukaloa esim. autosta kastetilaisuuteen, siellä kirkkoon ja vielä juhliinkin. Vasta toista kahvikuppia juodessa vauva heräsi nälkäänsä.
Tämän jälkeen lähdettiin ajamaan kotia kohti ja mietittiin taas, että vauva on nukkunut jo melkein koko päivän, että mitähän kotimatkasta tulee. Noh, kumma kyllä, taas nukuttiin melkein koko matka. Matkalla ei tarvinnut vauvan takia pysähtyä, vaan itse haluttiin hakea matkaevästä väsymystä taltuttamaan ja lisäksi vielä pysähdyttiin grillille syömään. Taas matka kesti melkein 5 tuntia, mutta ei vauvan takia. Vasta n. 50km ennen kotia vauva heräsi nälkäänsä, mutta ei millään viitsitty enää pysähtyä missään (kun ainut järkevä paikka oli 20km päässä kotoa), niin ajettiin sitten tutin voimalla kotiin saakka. Viimeisinä kilometreinä tuttikaan ei enää auttanut, vaan vauva itki ja mieheke koitti keskittyä ajamiseen.

Kaiken kaikkiaan matka meni erittäin hyvin ja vahvistui ajatus siitä, että meidän vauvan kanssa kyllä uskaltaa lähteä oikeastaan mihin vaan, kun menee näin hyvin.


Tulevana viikonloppuna olisi nyt sitten tarkoitus tehdä reissu, jossa ollaan poissa kotoa enemmän kuin yksi yö putkeen. Lähden nimittäin näillä näkymin jo huomenna vanhempieni luo vauvan kanssa ja tullaan vasta sunnuntaina takaisin. Miehekekin liittyy seuraamme todennäköisesti vasta lauantaina.

[theia]

Aaaarggghhh mikä neuvolakäynti

Oma neuvolatäti lomailee, niin nyt oli siis toinen täti. Kun mentiin sisään, kyseli et miten on mennyt ja kerroin että hyvin, mutta pari viimeistä yötä on Pötkylä heräillyt ihan parin tunnin välein, johon neuvolatäti sanoi että kannattaa miettiä että jos aloittaisi sitten kiinteitä, saisi masun täyteen paremmin ja nukkuisi enemmän. Mä en tiedä mitä mun ilme sille kertoi, en oikein osannut avata suutani, mutta tarkensi että niin onhan ne suositukset kiinteisiin 4-6 kk, mutta vauvakohtaisesti voi sitä aina miettiä.
Niin, THL ensisijaisesti suosittelee täysimetystä 6 kk saakka (terveenä, normaalipainoisena syntyneille), ja "Joustava kiinteiden lisäruokien antaminen lapsen tarpeiden, kasvun ja valmiuksien mukaan, viimeistään 6 kk iästä alkaen, mutta ei ennen 4 kk ikää".WHAT! Ja siis sen perusteella, että heräilee (helteellä) öisin useammin? Sitten jatkui vaan, punnituksessa sitten ei ollut tullut painoa tarpeeksi (440 g/kk kun suositus on 500g/kk), pituutta sitten sitäkin enemmän (4,2 cm/kk), senkin jälkeen kehoitti että kannattaa miettiä niitä kiinteitä. No, mä sanoin että josko katotaan paino uusiks parin viikon päästä ja mietitään sitten tilannetta uudestaan.

Mä en vaan voi ymmärtää, miten noi neuvolassa voi NEUVOA noin ohi suositusten Eikä ees puhu mitään noista valmiuksista (istuu tuettuna yms)

Sen lisäks saatiin lähete fyssarille, kun Pötkylän jalat epäsymmetriset ja viettää oikealle.

Puuh. Sit rokotukset, joista jälkimmäisestä raukka itki ihan kamalasti, se kuulemma kirvelee aika lailla. Rokoteet sai Pötkylän uniseksi, tuolla se hirsiä vetelee. Sormet ristissä, että ei olisi muuta oireilua kun tuota uneliaisuutta.

Ja siitä hirsien vetelystä päästäänkin sitten seuraavaan: toi ei oikein jaksa nukkua päivisin. Max 30 min yleensä. Kyllähän tissittelyiden lomassa torkkuu, mutta ihan nukkuunukkuu niin ei juur ollenkaan. PUUH! Eilen (tai tänään aamulla) meni sit kuppi nurin mulla, väsymyksessä ja hormoneissa, ja kiukuttelin miehelle kun en oo saanut omaa aikaa (koska mies meni töiden jälkeen kaverinsa kanssa soittelee, eli päivässä ehti olla Pötkylän kanssa about 30 min hereillä). Sekin tuli silleen tosi aikuisella tavalla, aamuyöllä, Pötkylän edessä/vieressä Hirvee morkkis siitäkin, toinen vielä luulee että on sen vika Yritin kyllä halitella ja pusutella että anteeksi, ei ollut toisen syy. Mutta siis ihan oikeasti, mun oma aika on ollut 15 min koneella tai kaupassa käynti. "Kiva". En oo tajunnut pyytää omaa aikaa, kun vaikka mies leikittää/sylittelee/vaihtaa vaippaa, niin jotenkin sitä himassa on aina silti valmiustilassa (onhan mulla nää eväspussit ja mies jossain vaiheessa kuvitteli että jokainen parkaisu on että toisella on nälkä). Pitäis lähteä jonnekin, mutta en mä tiedä mihin

Noh, ehkä tää miehen kotiutumiseen mennessä laantuu, tää itku/väsy/matala mieli ja saadaan ainakin keskusteltua tämä minun aika vs miehen aika -juttu.

[Emilia]

Me ollaan tapeltu käytännössä koko vanhempain- ja hoitovapaan ajan omasta ajasta. Ei vaan olla löydetty sopivaa keskitietä tässä. Mies kuvittelee, että kaupassa yksin käynti on mulle jotain hermolepoa ja valittaa, jos ei työpäivänsä ja kuntosalitreenin lisäksi saa olla itsekseen kotona. (Tässä kohtaa olisi hyvä lopettaa, koska huomaan verenpaineen nousevan pelkästään ajattelusta. Vedän nyt kuitenkin vain syvään henkeä.)

Joka perheelle varmasti löytyy sopiva tapa, kun tarpeeksi asiasta keskustelee. Pelottaa jo vähän, mitä syksyllä tapahtuu, kun alkaa työt ja pk. En aio suostua yksin hoitamaan pojan kuskauksia ja saikkupäiviä ja neuvoloita. Enkä aio olla se, joka duunipäivän jälkeen hoitaa kaupassa käynnit ja ruuan laiton.

Sanoin yksi päivä Pomppikselle, että pelottaa, jäänkö semi-yksinhuoltajaksi syksyllä, johon se totesi jotensakin,että katsotaan sitä sitten. Jos sanon noi edellämainitut asiat suoraan, saan aikaan joko typerän ja täysin aiheettoman riidan tai todennäköisesti erittäin tyhjiä lupauksia asioiden hoitumisesta. Täytyy varmasti kokeilla "lukujärjestystä", jota Pomppis yksi päivä ehdotti.

[skray]

Mä oon itekseni miettinyt, että pitäisi ehkä kokeilla jotain vellin tms. syöttämistä poitsulle, kun se vetää maitoa ihan törkeät määrät välillä ja silti on nälkä muutaman tunnin päästä. Kasvaahan tuo hurjaa vauhtiakin nyt, kun 6vko ja 2kk neuvolan välillä oli tullut pituutta 3cm. Noin kahdessa viikossa siis! Varmasti aloitetaan kiinteitä viimeistään siinä 3kk:n jälkeen, jos sama meno jatkuu. Kaverin vauvalle oli suositeltu kiinteitä neuvolassa n. 3kk:n iässä, kun paino ei kasvanut ja pituutta tuli lisää hurjaa vauhtia. Mielestäni on parempi, että neuvolassa sanotaan, että kiinteitä ruokia voi aloittaa jo aiemmin, jos siihen on syytä. Mieluummin niin, kuin että vauva on "koko ajan" nälissään. En siis nyt puhu tuosta theian tilanteesta sinällään, tuli siitä vain mieleen...

Omasta ajasta tuli mieleen, että me miehekkeen kanssa välillä sovitaan kumman vuoro on hoitaa poikaa, vaikka oltaisiinkin vain kotosalla ja hengailtaisiin. Ei ole selvää, että minä aina hoitaisin kaiken. Sovitaan ihan, että seuraavan itkun sä hoidat ja syötät jne. Viikolla mä hoidan yöt, koska miehekkeen pitää töihin ja parempi saada nukkua, mutta viikonloppuisin mies hoitaa aina ekan yöheräämisen. Nykyään se on useimmiten se eka ja vika, koska poitsu herää yleensä vain kerran. Menoista sovitaan myös melkein päivittäin ja kun meillä on tää talokin vielä vaiheessa ja piha, niin sovitaan niidenkin hoitamiesta ja remppaamisesta yms. aina tarpeen mukaan. Esim. lauantaina sovitaan aamulla, että miehekkeellä on nyt klo 16 saakka aikaa rempata ja rakentaa ja sen jälkeen mä saan vapaata ja meen kaverille/kauppaan jne. mitä nyt ikinä. Ollaan todettu, että tämä on kätevä ratkaisu, kun tietää aina, kumman vuoro on hoitaa vauva. Tämä toki mahdollista siksi, että mä en imetä ja miehekekin voi siten hoitaa syöttämisen. Tämä on myös erittäin hyvä mun mielenterveyden kannalta, kun tiedän aina, että saan vapaata vauvasta jos/kun tarvitsen.

Asiasta toiseen taas, eli mahallaan olemiseen ja pään nostamiseen. Meidän pitäisi harjoitella mahallaan makoilua ja siten pään nostamista. Jotenkin ei muka ole tarpeeksi aikaa joka päivä tähän touhuun. Tuntuu, että poitsulla pitää olla oikea mielentila, että voidaan harjoitella tätä taitoa, ettei mene kitisemiseksi heti. Ennen ruokaa ei voi, koska nälkä. Heti ruuan jälkeen ei voi, koska maha niin täynnä ja/tai nukkuu. Herättyään voisi kokeilla, mutta sitten onkin itsellä joku ruuanlaitto tms. pahasti kesken, eikä ehdi ja sitten onkin poitsulla jo nälkä taas, niin ei voi, kun menee heti kitinäksi. Tuntuu välillä, että pitää olla oikean mielentilan lisäksi myös kuu ja aurinko oikeassa asennossa taivaalla ja lisäksi valkoinen yksisarvinen laukkaamassa oikeaan suuntaan, että harjoituksia voi tehdä. Monesti ruuan jälkeen röyhtäytysten yhteydessä poitsu tuossa olkapäällä pitää päätä koholla pitkiäkin aikoja ja on aika suorassa asennossa muutenkin, niin kuin makaisi vertikaalisti. Neuvolan täti mainitsi viimeksi, että sekin on kuitenkin hyvää harjoitusta, kun pystyasennossa pitää päätään koholla. Oon vain huomannut, että se ei kauheasti auta tuohon mahallaan makoiluun, kun poitsu jää siinä usein vain tuhisemaan naama peittoa vasten (sohvalla viltillä harjoitellaan) ja vaikka koitan laittaa käsiä rintakehän alle, niin se ei auta.
Nyt poitsu on vielä keksinyt, että omien sormien imeskely on hirveen kivaa, niin käsien ollessa rintakehän alla alkaa vain imeä sormiaan, eikä nosta päätään. Pitää ilmeisesti alkaa panostaa tähän vielä enemmän...

[theia]

Jos lapsentahtisesti imettää, ei se lapsi nälissään ole. Mutta jos maito ei riitä (painoa/kasvua ei tule), niin ensisijaisesti näkisin a) imetyksen tehostamisen ja/tai b) lisämaidot. Kiinteitä annetaan niin vähän alkuun, etten usko että se sitä nälkää pois vie. Ja toki, neuvola on paikka, jossa saadaan neuvoja, ja jokainen voi itse päättää kuunteleeko niitä vai ei - mutta kyllä kaikki faktat tulisi lyödä tiskiin. Ei sivuuttaa THL:n (jotka sivuavat WHO:n) suosituksia! Tilanteita on monia, mutta en millään tasolla ymmärrä kiinteiden suosittelua sen perusteella, että vauva on kaksi yötä heräillyt tunnin-parin välein yöllä Sen lisäksi sen neukkutädin pitäisi tietää, että 3kk kohdalla (rintaruokituilla) vauvoilla on tiheän imun kausi, jolloin vauvat asuvat rinnalla.
Anteeksi rageeminen, mutta oon lukenut ja kuullut liikaa neuvolatädeistä/lääkäreistä, jotka eivät tue imetystä. Ja sit sellainen vielä osui kohdalle.

Ugh. Oon päässyt yli mun angsteista, koska a) mulle moni sanoi, että heidän vauvat myöskään saaneet painoa 'tarpeeksi' ja neuvolasta vaan kerrottu että samaan malliin vaan, koska 3-4kk kohdalla monille tulee pituusspurtti ja b) jatkan vaan samaan malliin, ja jos kahteen viikkoon ei paino yms nouse tarpeeksi, voidaan miettiä että mitäs sitten

[Kibaya]

Tottakai mennään sen mukaan, mikä on lapsen tilanne, enkä mäkään ymmärrä tota että kahden yön perusteella ollaan suosittelemassa kiinteitä Kun kuitenkin se alku on sitä makuun ja koostumukseen totuttelua
Eri asia tietysti ne semmoiset lapset (pullosta taikka tissistä), jotka pystyvät ottamaan vastaan esim. yli litran maitoa ja silti ei riitä. Siinä kohtaa voi toki miettiä mitä vaihtoehtoja on.

Jännä kyllä tuo miten nuo neuvolajutut on niiiiin kiinni henkilöstä. Vai onko se sitten se, että on ne hormoonit ja tietynlaiset luonteenpiirteet korostuu niiden myötä? (En usko, koska niitä hirviötarinoita on niin paljon!)

Toivottavasti teillä molemmilla menee kasvukäyrät aina siten ettei tule mitään sanomisia.
Käly odottaa "kauhulla" niiden tytön 2-vuotisneuvolaa, kun pojan samaisessa suositeltiin painontarkkailua (kun on isot lapset) ja liikunnan lisäämistä. Vähän se semmoinen että pitäiskö sen liikkua nukkuessaankin, kun se on ainoa aika jolloin kumpikaan on ees hetken paikallaan

[skray]

Tähän mennessä neuvolatäti on joka kerta kertonut, missä kohtaa jollain käyrällä meidän poika menee, mutta en ole kuunnellut, koska mua ei kiinnosta pätkääkään.
Tärkeämpää on mielestäni se, että poika on hengissä ja saa ruokaa ja unta tarpeen mukaan ja kasvaa johonkin suuntaan koko ajan.
Hyvä, kun en nauranut ääneen viimeksi, kun täti sanoi, että on hieman pyöreä tuo meidän poika, kun se mielestäni on hoikka, eikä ollenkaan pyöreä mistään kohtaa. Tiedän vauvoja, jotka ovat paljon pyöreämpiä ja olen melkeinpä sitä mieltä, että poika saisi olla pyöreämpikin.

---

Meillä oli eilen ristiäiset. Kaikki sujui mallikkaasti.

[skray]

Perjantaina meillä oli neuvolan järkkäämä äiti-lapsi-ryhmän ensitapaaminen. Sinne oli kutsuttu kaikki kunnan suomenkieliset äidit ekoine lapsineen, jotka ovat syntyneet huhti-kesäkuun aikana. Neuvolan täti kertoi, että kutsuttuja oli 4 ja paikalla meitä oli 3. Ruuhkaa melkeinpä. Toinen noista kahdesta muusta paikalla olleesta oli perhevalmennuksessa meidän kanssa samaan aikaan ja ollaankin jo pidetty yhteyttä ja nähtykin useamman kerran. Toinen oli uusi tuttavuus ja vaikutti ihan mukavalta tyypiltä. Sovittiin, että nähtäisiin jo tällä viikolla porukalla myöskin, niin tutustuisi paremmin. Neuvola järkkää vielä yhden yhteistapaamisen n. kuukauden päästä ja sen jälkeen ollaan omillamme. Ryhmässä käytiin vähän läpi miten on mennyt ja saatiin kertoa myös synnytyksistämme. En meinannut enää muistaa mitä oli tapahtunut, vaikka siitä ei kauaa olekaan.

Nyt pitäisi vielä itse aktivoitua ja käydä etsimässä muita äitejä ja vauvoja täältä omalta kylältä. Ruotsinkielisiä pitäisi koittaa löytää, kun heihin ei muuten törmää missään ja tavoite kuitenkin olisi, että meidän lapsesta tulisi kaksikielinen. Mä puhun hälle ruotsia ja mieheke suomea. Olis ihan kiva, kun olis joku ruotsinkielinenkin mammakamu, niin tulis sitä ruotsia itsellekin enemmän käyttöön kuin vain vauvan kanssa puhuen.

[theia]

Ensi viikolla meidän mini on 4kk! Aika juoksee kyllä paljon lujempaa kun katselee tuollaisen pienen kehitystä.

Tuo pieni kääntyi masulleen nyt elokuun alussa, ja heti saman päivän iltana otti ensimmäiset ryömimisyrityksensä. Ja nyt se ryömii lyhyitä matkoja, ja viime yönä sitten syötyään päätti ettei ole kivaa nyt nukkua, vaan kivaa jatkaa ryömimistä. Siirsin Pötkylän takaisin pinnikseen, ja siellä se tunnin sitten ryömi ympäriinsä (reunapehmusteen takia en nähnyt tätä, mutta osasin päätellä äänestä. Pötkylä myös jutteli kooooko sen ajan). Sitten vihdoin Pötkylä sammahti ja 10 min nukkumisen jälkeen söi ja jatkoi uniaan kuin mitään ei olis tapahtunut

Nukkuminen on vähän haasteellista edelleen, lähinnä päiväunten osalta. Ei oikein nuku pitkään, 30 min kerrallaan yleensä - ja sitten ollaan itkuisia kun ei nukuta tarpeeksi. Pidempään nukkuu jos välissä käy auttamassa uneen (eli tissitainnuttaa) - ja yleensä nää unet on vaan sylissä/sängyssä kun mä oon vieressä. Oh well

Osteopaatilla käytiin, kun neiti taipui selällään/masullaan vähän oikealle kyljelle, lievässä C:n mallissa siis. Se tunnusteli ja löysi jotain jumeja ja sen yhden käynnin jälkeen musta tuntuu että on tuo suoristunut

Ens viikolla meen leffaan Ilman vauvaa! JÄNNÄÄÄ!! Puhumattakaan sitten syyskuussa kun on RHCP:n keikka ja Pötkylä on isämiehen kanssa kotona Isä osaa kyllä, sitä en mieti, mutta kuitenkin iltatoimet on aina olleet aika tissikeskeisiä niin jännä nähdä miten sitten on ilman tissiä. Muuuutta se on sitten sen ajan murhe, ei vielä tän. Ja siis että jos lapsi pärjää niin mites sitten minä

[Kibaya]

Nukkuminen on vähän haasteellista edelleen, lähinnä päiväunten osalta. Ei oikein nuku pitkään, 30 min kerrallaan yleensä - ja sitten ollaan itkuisia kun ei nukuta tarpeeksi. Pidempään nukkuu jos välissä käy auttamassa uneen (eli tissitainnuttaa) - ja yleensä nää unet on vaan sylissä/sängyssä kun mä oon vieressä. Oh well

Nukkuisko Mini ulkona?
Jollain vaunulenkillä tai vastaavalla? Onko teidän parvekkeella jo viileempää kuin kesällä?

[theia]

Nukkuisko Mini ulkona?
Jollain vaunulenkillä tai vastaavalla? Onko teidän parvekkeella jo viileempää kuin kesällä?

Ei sen pidempään vaunulenkillä saattaa kestää yli 30 min ennen kun nukahtaa, vaikka olis väskä - tai sit simahtaa minuutissa. Usein vetää kilarit vaunuissa ja pitää ottaa syliin. Leluilla on saatu lisäminuutteja ulkona oloon mut arvaamatonta touhua. Kantoreppuun nukahtaa helpoiten, mutta sielläkään ei unet jatku pidempään

edit. autossa nukkuis, jos on tarpeeks väskä

[marenkienkeli]

Voisko auttaa, jos vainuissa selkänojaa nostaisi ihan pikkuisen ylöspäin? (Jos se siis on mahdollista.) Serkun vauva saa hirveet kilarit, jos sen yrittää edes laittaa vaunuihin niin, että selkänoja on vaakatasossa...
Muoks. Ja ei siis varmasti suostu nukkumaan, jos selkänoja on ihan vaakatasossa.

[theia]

Voisko auttaa, jos vainuissa selkänojaa nostaisi ihan pikkuisen ylöspäin? (Jos se siis on mahdollista.) Serkun vauva saa hirveet kilarit, jos sen yrittää edes laittaa vaunuihin niin, että selkänoja on vaakatasossa...
Muoks. Ja ei siis varmasti suostu nukkumaan, jos selkänoja on ihan vaakatasossa.

Ei oo mahdollista meidän vaunuosassa ja ratasosaan voi siirtyä vasta 6kk:sta eteenpäin. Tosin en usko, että sekään kovasti auttaisi, kun kuitenkin osan kerroista rataslenkeillä suostuu nukahtamaan, ja kuitenkin viihtyy vaunuissa x-määrän aikaa. Mutta 2kk päästä pääsee kokeilemaan! Pelkkä vaunuissa heijaushan ei oo koskaan tuolle toiminut, vaan pitäis olla koko ajan liikkeessä.

---

Viime yöllä oltiin taas 2,5 h hereillä, taas ryömittiin pinnistä ympäri (ja välillä hermostuttiin asialle x, jolloin otin hetkeksi viereen/syömään ja toivoin että NYT olisi unen paikka. ei ollut.). Nelikuisen hulinat. "Kiva". Toivottavasti menee oikeasti nopsaan ohi, koska en tiedä miten jaksan sitten kun mies ei ole heräämässä vauvan kanssa

[Emilia]

Tsemppiä theia. Toivottavasti saat välillä edes itsekin otettua päiväunia. Huonosti nukkuvan lapsen kanssa voi olla todella raskasta.

[theia]

Mä tossa sain kunnon itkut aikaiseksi (siis omat itkut), kun Pötkylä huutaa sylissä kun yritin sitä imettää, toinen on nälissään ja ottaa sen kaksi hörppyä ja alkaa kiljua. Voimaton olo. Tiedän, että tää voi olla "normaalia" rintaraivarointia (että ollaan asentorajoitteisia), voi olla että väsy oli päässyt liian suureksi ja siksi ei nyt vaan rauhoittunut syömään tai jotain muutakin, mutta sitten vähän kuitenkin pelkään refluksia tai että vauvalla on jotain muuta vialla. Ilmavaivojakin on ollut nyt enemmän ja heräilee uniltaan pörinäänsä. Enkä tiedä miten auttaa toista, kun en tiedä onko itku mitä ylläolevista. PUUH.

Tää olikin ihan liian helppoa tähän asti, ihan vaan muutamilla töyssyillä ollaan tähän asti päästy. Tosin huomenna voin taas ajatella, että onpa helppoa, jos Pötkylä onkin aurinkoinen koko päivän... Tai jos oon saanut enemmän unta kun 5 h yön aikana.

Päikkäreille en vaan nuku Suurimmat väsymyksen tunteet tulee just silloin kun ei pysty nukahtamaan: istualteen imettämässä, ja koska imetyshetket on olleet haasteellisia, ei voi paikkaakaan vaihtaa uniystävälliseen paikkaan/asentoon.

edit. ja kiukut voi olla hampaitakin. mistä mä tiedän.
tämäonvainvaihetämäonvainvaihe-mantra soi ja soi...

[Wildchild]

Tuleeko rinnoista tarpeeksi maitoa? Oletko kokeillut korviketta oman maidon lisäksi? Jos se rauhoittaisi uniakin? Tai esim. velliä?
Ilmavaivoihin löytyy apteekista esim. Cuplaton-merkkistä valmistetta ja ainakin omieni ollessa vauvoja se oli erittäin toimiva pörinä-helpottaja.

Tsemppiä.

[theia]

Tuleeko rinnoista tarpeeksi maitoa? Oletko kokeillut korviketta oman maidon lisäksi? Jos se rauhoittaisi uniakin? Tai esim. velliä?
Ilmavaivoihin löytyy apteekista esim. Cuplaton-merkkistä valmistetta ja ainakin omieni ollessa vauvoja se oli erittäin toimiva pörinä-helpottaja.

Tsemppiä.

Ei maito imettämällä lopu Tarjoamalla korviketta se sen sijaan voi loppua. Ja velliä ei suositella muutoinkaan enää. Itkuhan nyt ei maidon riittävyydestä kerro, vaan painonnousu ja riittävät pissa- ja kakkavaipat.

Nyt parempien yöunien jälkeen on taas helpompaa tutkiskella tilannetta - uskoisin, että itkut liittyy syömiseen ja siihen että oon Kamala Mutsi ja meen keskeyttämään sen leikit (vaikka se siis nälkäänsä kitisee yms). Ja unet nyt on katkonaisia, koska tuo oppii koko ajan lisää ja valtavan nopealla tahdilla, joten kestettävä on - eikä tää loputtomiin jatkukaan. Kiinteillä tms ruoilla ei ole löydetty yhteyttä parempien yöunien suhteen. Viime yö esim meni jo entiseen malliin (yks pidempi unipätkä, sitten pari lyhyempää) - voi kun omat aivot voisi vaan sammuttaa... Laps nukkui, mä en

[skray]

Mä en tajua, miksi velliä ei enää suositella, koska mun mielestä se on looginen siirtyminen kohti kiinteitä ruokia. Että pikkuhiljaa suolisto tottuu paksumpaan ruokaan kuin maito. Maidosta vellin kautta pikkuhiljaa puuroon ja muihin sitten siitä...
Mä aattelin alkaa syöttää velliä meidän pojalle ensi viikon alusta. Poitsu syö ihan jäätävät määrät ja puklaa sitten osan pois, eli on suurempi nälkä kuin vatsalaukku. Ja koska sitten puklaa osan pois, niin hetkenpäästä on taas jo nälkä. Poitsu aloitti puklailut viime viikolla, eikä aiemmin oo ollu lainkaan samanlaista. Toivon, että velli auttaa siihen, ettei tarvitsisi syödä määrällisesti niin paljon ja olisi kylläinen kuitenkin pidempään. Ja tässä tapauksessa paljon on siis n. 240ml korviketta kerralla 3-4 tunnin välein, eli n. 6krt vrk = 1440ml. Viime viikolla poitsu halusi syödä useamminkin ja saikin ruokaa välillä parinkin tunnin välein, mikä on tosi lyhyt aika meillä. Tosin sitten ihan joka kerta ei tuota 240 milliä syönyt, vaan välillä vain n. puolet siitä. Sekin kuitenkin ärsyttää, kun on päästy aika hyvään ruokailurytmiin, niin sitten tuleekin yhtäkkiä tämmönen, että syödäänkin puolta useammin ja vain puolet siitä mitä muuten. Ja sitten taas puklaillaan. Ajattelin, että velli rauhoittaisi vähän tilannetta ja päästään eteenpäin pikkuhiljaa tässä ruokailuasiassa.

Huomenna meillä on 3kk neuvola. Jännä kuulla taas mitä neuvolassa tuumaillaan. Ajattelin siellä vielä kysäistä tuosta velliasiasta hieman ja kuunnella, kun sitä ei suositella. Ajattelin aloittaa tuon vellin syötön sitten ensi maanantaina. Muuten aloittaisin aiemminkin jo, mutta ollaan menossa viikonlopuksi porukoille viettämään venetsialaisia, niin ei viitsi siellä aloittaa mitään uutta juttua. Ja sitä paitsi pysyy paremmin kärryillä sitten, että milloin mitäkin ruokaa on aloitettu, kun aloittaa maanantaina.

[Wildchild]

Itkuhan nyt ei maidon riittävyydestä kerro, vaan painonnousu ja riittävät pissa- ja kakkavaipat.

Kyllä se itku kertoo koska tuo sinun kuvailemasi tilanne vain muistutti meidän esikoisen tilannetta ja pahimmilleen tilanne oli että vauva huusi aamukuuteen asti vaikka "maidon piti riittää". Lopulta mies kysyi varovasti (tiesi tilanteen herkkyyden ) että mitäs jos annamme edes muutamankymmentä milliä korviketta. Että muuttuuko mikään. Muuttui, yöt rauhoittuivat ja lapsikin rauhoittui.
Noin mentiin sitten loppuun asti, aina rintaruokailun päätteeksi 20-30ml korviketta ja kaikki oli tyytyväisiä. (Ja siis vauvan paino oli noussut koko ajan ja tilanne vaippapuolellakin oli kunnossa.)

***

skray
Kokeile vain velliä, neuvolalle . Ja jos jostain syystä velli ei maistu, kokeilet ns. laimeaa puuroa? Eli enemmän maitoa puuron sekaan kuin mitä ohjeessa. Melkein kuin velliä, mutta silti puuromaista.

****

Luin vasta lehdestä että joissain kulttuureissa aletaan antamaan ns. oikeaa ruokaa jo 1kk ikäiselle vauvalle. Eikä mitään "meidän" vauvamaista ruokaa (eli mautonta ja suolatonta) vaan ihan kunnon mausteista mistä aikuisillakin voi välillä mennä pakki sekaisin. Ehkä mun ei tarviikaan ymmärtää.