Mäkin oon kaikille kavereille ja neuvolassa kertonut, että veetuttaa olla kotona, kun on kysytty, miten menee ja miltä tuntuu. Pelkästään jo se on auttanut asiaan.

Neuvolassa täti jo kertoi, että heidän kauttaan saa apua, jos tarvitsee. Mieheke on myös käynyt kotona lounaalla tällä viikolla, joten siitäkin on hieman iloa, kun saa edes jotain aikuista seuraa päivän aikana, edes hetkeksi. Lisäksi hän mielellään on vauvan kanssa iltaisin niin, että mä voin touhuta mitä huvittaa.
Tän mahdollistaa onneksi se, kun en imetä. Se tästä nyt vielä puuttuisi. Eilen yksi mammakaverini oli kylässä ja juteltiin tästä kotona olosta. Hänkin sanoi, että on todella raskasta, kun toinen on töissä ja oli raskasta, vaikka toinen oli isyyslomallakin. Hän imettää ja vauva on koko ajan rinnalla tällä hetkellä. Heillä on nyt menossa toinen viikko yksin kotona vauvan kanssa, kun mies on töissä. Mietittiin, että etukäteen kyllä ajateltiinkin, että alku tulee olemaan raskas, mutta ei me kumpikaan oltu ajateltu, että näin raskasta voisi olla. Hänellä tosin sen vuoksi, kun väsyttää öisten heräämisten takia ekstra paljon ja vauva herää vielä useamman kerran yössä. Ja mulla sen takia, kun tää kotona oleminen on niin perseestä.
En kuitenkaan ole menettänyt toivoani sen suhteen, etteikö mieleni vielä voisi muuttua tässä ajan mittaan, kun vauvakin vähän kasvaa ja tajuaakin jo jotain jostain. Lisäksi lohduttaudun sillä, että aika kuluu nopeasti, vaikka nyt tuntuukin siltä, että talvi tulee olemaan ekstra pitkä ja äitiysloman loppuun vielä tooodella pitkä aika. Ainahan etukäteen tuntuu, että aika on pitkä, mutta jälkikäteen huomaa, että aika kului nopeasti.
Positiivista on se, että ollaan toivottavasti pääsemässä tilanteeseen, jossa vauva herää vain kerran yössä. Viime yö oli jo toinen putkeen, kun herättiin vain kerran. Sitä edellisenäkin yönä vain kaksi kertaa, joista toinen herätys oli vasta kuudelta. Eilen saatiin vauva yöunille n. 22.30 ja siitä vedettiin sikeitä neljään saakka. Sitten vauva heräsi vasta vähän ennen kasia, joka on jo siis mullekin myöhään. Saadaanpa ainakin siis nukuttua öisin, ettei ainakaan väsymyksen takia tarvi masistella.
Asiasta kolmanteen.
Varasin meille ristiäispaikan ja ristiäiset on nyt sitten elokuun alkupuolella. Pidetään tilaisuuden jälkeen kakkukahvit kotona meillä.
Ei kutsuta kuin omat vanhemmat ja sisarukset puolisoineen/perheineen, sekä sitten meidän molempien isovanhemmat. Yhdet kaverit kutsuttiin, jotka kutsui myös meidät heidän vauvansa ristiäisiin. Kyseessä siis ystäväpariskunta, jonka kanssa meillä oli sama laskettu aika. Vieraita siis maksimissaan n. 25, eikä ole kuin omaa väkeä, joten ei tarvi kauheena stressata mitään siivouksia tai muuta. Kaikki tietää miltä meillä näyttää.

Kiva kuitenkin alkaa suunnitella juhlia ja jotain koristeluita/tarjottavia. Aion myös askarrella kutsut itse. Kiva päästä askartelemaan vähän pitkästä aikaa.


) Onhan se toki, että vauva on kiinni mussa lähes koko päivän (pisin poissaolo on 2,5 h kun kävin kampaajalla), enkä voi kuvitellakaan pidempiä poissaoloja - mutta toistaiseksi oon ihan fine asian kanssa. En mä varmaan pystyisikään pitkään vielä olemaan tosta erossa
Toivottavasti olo paranee ja hyvä, että apuakin löytyy tarvittaessa. Omaa kokemustahan vauva-ajasta ei ole, mutta olen kyllä muiltakin kuullut, että se kotona olo nimenomaan voi olla raskasta. 
Tässä on mukavasti ollut kaikkea ohjelmaa, ollaan autoiltu neitylin kanssa vauvatreffeille. Ihana nähdä muita äitejä ja vähän päästä ihmettelemään sitä vauvanelämää
) ja vaikka opetella tekemään ruokaa





. Ja jos jostain syystä velli ei maistu, kokeilet ns. laimeaa puuroa? Eli enemmän maitoa puuron sekaan kuin mitä ohjeessa. Melkein kuin velliä, mutta silti puuromaista.
Eikä mitään "meidän" vauvamaista ruokaa (eli mautonta ja suolatonta) vaan ihan kunnon mausteista mistä aikuisillakin voi välillä mennä pakki sekaisin.