Sain tänään positiivista palautetta.
Eilen oli ollut iltapäivällä töissä semmoinen iso palaveri koskien mun ja mun kolleegoiden työjärjestelyjä.
Silloin kun aloitin, niin meidän pisteessä ei ollut ketään ja siihen kaivattiin sihteeriä. Tulin, rupesin hahmottelemaan sihteerin töitä ja muutaman kuukauden päästä siitä siihen tuli kokopäiväinen sihteeri tekemään töitä. Noh, tämä kokopäiväinen kuitenkin on ollut aina to + pe toisissa yksiköissä. Torstait Z-paikassa ja perjantait H-paikassa. Z-paikassa on krooninen pula sihteereistä ja H-paikassa se on ollut koska sen vakkarityyppi tekee vain nelipäiväistä viikkoa.
Noh.
Nyt tämä H-paikan tyyppi vaihtaa päittäin yhden toisen osaston osastosihteerin kanssa paikkoja, koska työnkierto, koska uusi lastensairaala sitten joskus ja nämä osastot yhdistyy. Ja blaablaablaa. Mutta. Tämä kokopäiväinen ei tietenkään halua lähteä opettelemaan enää uutta paikkaa ja se tulee tuohon "meidän" pisteeseen perjantaisin. Eli mä olen nyt sitten ma-ke siinä ihmepaikassa, to tuossa "meidän" paikassa ja pe ties missä! Sanoin että tuossa ei ole mitään järkeä ja etten mä kyllä jaksa tommosta kovin kauaa.
No, mun lähiesimies oli sanonut siinä palaverissa että hänen mielestään mä olen yksi sen talon parhaimpia sihteereitä ja olisi naurettavaa jos mun työpanoksen annettaan valua hukkaan. Että vaikka mä teen vaan osa-aikaista työtä, niin saan silti enemmän aikaan mitä moni muu saa samassa ajassa. Palaverissa oli kuitenkin ollut läsnä useamman osaston osastonhoitajat ja sihteerit. Myös se sihteeri, joka mut on taloon perehdyttänyt ja sekin oli sanonut että hän on samaa mieltä.
Tänään ylihoitaja tuli puhumaan tästä muutoksesta ja siitä, että mitä tehdään. Hän sanoi että mun työpanos siirretään siitä nurkkatuijottelupaikasta johonkin muualle ja että on se vähän epäreilua että mä olen siinä, kun mä kerran olen siitä lähtenyt. Sanoin suoraan että olen ollut tarkka omista rajoista ja muista, koska siellä haluttais hirveästi udella mun henkilökohtaisesta elämästä. Ylihoitaja meni vähän vaikeeksi ja sanoin että kun ei mulla ole mitään motivaatiota korjata virhelistoja päivät pitkät, eikä niitä muita töitä voi mahduttaa siihen työaikaan mitä mä olen paikalla, kun ne väkisinkin jakautuu pidemmälle aikavälille. Että sitä hommaa ei voi hoitaa osa-aikainen, ei ainakaan tällä hetkellä.
Että saa nähdä. Motivaatiota ei hirveesti ole ja se on varmasti aistittavissa tuolla paikan päällä. Tänään sanoin lähiesimiehelle että mä en muuten sitten tee enää yhtäkään semmoista hommaa mitä siltä täysiaikaiselta sihteeriltä jää tekemättä. Sillä on 8 tuntia aikaa hoitaa ne hommat mitkä mä kykenen tekemään melkeen neljässä, niin mun mielestä ei ole mun homma korjata sen tekemättä jättämisiä. Näytin vielä että miten tältä viikolta on aika paljonkin hommia tekemättä. Että en tee. Piste. Omani teen, koska se on mun homma. Esimies kykeni vaan pyörittelemään päätään ja nosti kädet pystyyn. Oli vähän sama fiilis.