Euforiat ja ahdingot - eli kaikenlaiset tuntemukset

[Kibaya]

V***u mitä p*skaa taas. Kuka hullu tätä työtä oikeasti tekee? Minä. Kuukautisillakin saattaa olla osuutta asiaan, mutta joka tapauksessa: itkin tänään töissä. Onneksi kukaan ei ollut näkemässä.

Mä itkin eilen. Työkaveri itki eilen. Hän oli tänään poissa.
Oon aatellut että katon tän kesän, mutta jos se on tämmöistä että nillitetään syömisestä ja vessassa käynneistä niin en kato.
Mun mielestä perustarpeet on perustarpeet ja nälkäisenä ei saatanassa pakoteta ketään tekemään töitä.

Mulla ei kuukautisilla oo ees osuutta asiaan

[marenkienkeli]

Marenki Suositus: vaihda työpaikkaa asap.

Kiitos suosituksesta, mutta en mä vaihda, jos ei ole ihan pakko. Tutkimustyö on parasta ja paskinta, mitä voi olla. Torstai oli vaan huono päivä. Huomista odotan jo innolla.

[theia]

Paskaa uutista paskan uutisen perään. Keväällähän saatiin kuulla, että ukilla (äidinisä) on vatsassa syöpä, ja tällä hetkellä on sytostaattihoidot meneillään (miten ne on auttaneet selvinnee nyt heinäkuun lopussa). Nyt sitten kolmen päivän sisään on tullut lisää paskaa niskaan: pappalla (isänisä) on virtsarakossa syöpä, miehen veli eroaa, ja miehellä on maanantaina yt-neuvottelut. No, pappan syövästä lääkärit ovat ilmeisesti aika optimistisia että voidaan leikata. Mutta toi ero tuli kyllä niin puun takaa... Kälylle kun laitoin viestiä, se vastas että olis halunnut kertoa mulle, mutta kun miehensä ei halunnut että mulle puhuu. En tiedä taustoja, kun miehellehän veljensä soitti, ja kälyä en ole nähnyt (enkä halua viestitse pommittaa näitä kysymyksiä), mutta ovat käyneet terapiassa yms. Mä tietenkin ajattelen vaan omaa persettäni, että mites kun ollaan kuitenkin oltu niin läheisiä, että miten tää ihan arkikin jo muuttuu, puhumattakaan jostain juhlapyhistä yms. Ja että miten miehen veli pärjää...
Ja noi yt:t! Ei irtisanomisuhkaa, mutta lomautusuhka. Menee kiinteistö remppaan välille syys-huhtikuu. Tokihan miehellä on sellainen duuni, että on toki toivoa että pääsee muualle hommiin tuoksi ajaksi, ja varmaan kuukausi-kaks voitaisikin "selvitä" että mies on lomautettuna... Mut ei nyt tätä lisästressii olis välttis tarvinnut

Jos olis oikein suomalainen, sanois että oltiinhan sitä nyt liian pitkään liian onnellisia.

[Kibaya]

theia

Elä rupea pessimisseilemään, kun kriisit kuitenkin on paikka kehittyä. Eihän eron välttämättä tarvitse olla niin riitaisa etteikö voisi edelleen olla tekemisissä. Ehkä se vaan on vähän erilaista ja eri tyylistä, mutta voi hyvinkin pysyä samanlaisena. Tai siis, sillä lailla samanlaisena että on yhteisiä asioita, vaikka ehkä pienin vivahde-eroin.

Yt:t
Kuuluuko mies liittoon? Miten tolla alalla menee lomautuskorvaukset? En tiedä siitä alasta ja sen ehdoista mitään, mutta kai niilläkin jotain semmoisia on.
Entäs jos sen ottaa niin, että mies on lomautettuna jonkun ajan ja sitten menee töihin (mä en usko että sun miehes kovin kauaa on työttömänä) ? Kaatuuko talous? Voiko siinä nähdä mitään hyvää?

Kyllä te selviitte.

[theia]

theia

Elä rupea pessimisseilemään, kun kriisit kuitenkin on paikka kehittyä. Eihän eron välttämättä tarvitse olla niin riitaisa etteikö voisi edelleen olla tekemisissä. Ehkä se vaan on vähän erilaista ja eri tyylistä, mutta voi hyvinkin pysyä samanlaisena. Tai siis, sillä lailla samanlaisena että on yhteisiä asioita, vaikka ehkä pienin vivahde-eroin.

Yt:t
Kuuluuko mies liittoon? Miten tolla alalla menee lomautuskorvaukset? En tiedä siitä alasta ja sen ehdoista mitään, mutta kai niilläkin jotain semmoisia on.
Entäs jos sen ottaa niin, että mies on lomautettuna jonkun ajan ja sitten menee töihin (mä en usko että sun miehes kovin kauaa on työttömänä) ? Kaatuuko talous? Voiko siinä nähdä mitään hyvää?

Kyllä te selviitte.

Joo, en mä pessimisteile sinänsä, mutta onhan sitä nyt mieli matalana Ja ihan varmasti tulee myös käly olemaan edelleen meidän elämässä, onhan hän kuitenkin Pötkylän kummi - ja mun ystävä. Dynamiikka tosiaan muuttuu joka tapauksessa: langon kanssa mun on ollut aina vähän hankalahkoa keksiä juteltavaa (en puhu ruokaa niin hyvin ), ja muutenkin käly ollut kaikissa sukujuhlajutuissa se henkireikä, kun sekin on ns ulkopuolinen ja ollaan voitu yhdessä pyöritellä silmiä mutta things change ja me sen mukana.

Ja ens maanantain jälkeen voi sitten miettiä tarkemmin, että miten tehdään: mies kuuluu kyllä liittoon, en tiedä miten noi kuviot menee sen osalta tarkemmin, mutta kyllähän sieltä korvausta tulee Ja olishan se aika luksusta saada mies kotiin vähän pidemmäks aikaa Mutta kyllä kuitenkin parasta olis, jos ei lomautetuks joutuisi. En siis vielä jaksa kantaa sen suurempaa huolta, mutta vituttaa

[Kibaya]

Heristetään vitutukselle nyrkkiä! Näin! *nyrkki tähän*

[L-S]

Theia

Onpas paljon ikäviä asioita kerralla. Se epävarmuus ja tietämättömyys siitä mitä tulee tapahtumaan on tietysti kuluttavinta tuossa, toivottavasti asioihin alkaa tulla selvyyttä pian.

[marenkienkeli]

theia. Voimia!

[Emilia]

Voimia theialle.

[Wildchild]

theia

Kyllä se elämä järjestyy ja asiat menee kohilleen, tavalla tai toisella. Ja kaikkimuutlatteudettähänsamaanputkeen.

[theia]

Voi kirosana tätä viikkoa. Sunnuntainahan meidän piti lähteä Tallinnaan - lähdettiin sen sijaan Pötkylän kanssa päivystykseen, ja jäätiin yöksi osastolle (ei löytynyt mitään, kaikki siis sen osalta kunnossa). Osastokeikka kuitenkin jätti muhun hirveän epävarmuuden, ja oon tarkastellut Pötkylää koko tän viikon silmä kovana, että onko kaikki kunnossa. Sieltä sitten jäi väsymys myöskin, kun ymmärrettävästi ei oikein saanut unta siellä. Keskiviikkona lähdettiin reissuun, koska torstaina sukuloimaan. Reissaaminen oli tällä kertaa aika haasteellista kun neiti Pötkylä päätti, ettei se halua syödä kerralla nälkäänsä, vaan se meni syöminen-kieltäytyminen-lähdetään ajamaan-käsittämätön huuto-seuraavalle pysähdyspaikalle-syöminen-nukahtaminen. Ja sama oikeastaan joka kerta kun autolla lähdettiin. Reissu muutoin meni suht ok, mitä nyt mun väsymys sai taas aikaan kunnon raivokohtauksen miehelle (koska se hidasti vihreisiin valoihin ei sitä nyt kiihdyttää tarvii, mutta jos nyt pitäis ees saman vauhdin Ja siis meillä oli aika minuuttiaikataulu...). Sitten kuunnella sitä sukulaisten taivastelua kun oli nyt niin lyhyt visiitti ja voi että miksi te niin vähän aikaa olitte (koska pitää käydä muidenkin sukulaisten luona ja ajaa 4kk vanhan pienen ihmisen kanssa vielä 4+ tuntia kotiin ). Eli tosi rentouttavaa! Sitten taas oli unirytmit sekaisin siltä reissulta, ja kaamee väsy. Tänään pitäis olla me&i-vaatekutsut, mutta käytännössä kaikki on perunut. Eilen sain väsymyksen ja muun taisteltua pois, niin että olis hyvä mieli, käytiin kävelemässä yms, ja nyt oon vaan koko aamun oikeastaan itkenyt.

No. Edelleen tiedän, että väsymys aiheuttaa tätä, ja kai tää tästä. Hengittelee. Nuuhkii pikkuista kanssa-asujaa ja halailee isomman kanssa.

Jääkaappi täynnä tarvikkeita piiraita ja kakkuja varten, ja ei ketään tulossa syömään niitä Ja huomenna sit lähdetään muutenkin reissuun (taas), joten ne vaan menee pilalle siellä.

[L-S]

theia
Sanoisin, että ei tollaisiin sukulaisten taivasteluihin kannata hermostua, tuskin ne sitä pahalla tarkoittavat. Tuollainenhan on vaan sellaista sosiaalista puhetta, jossa ilmaistaan, että onpa mukava nähdä ja olisi mukava nähdä pidempäänkin, mutta varmasti useimmat ymmärtävät, että jos on kiire niin sitten on. Tai jos joku ei ymmärrä, niin sittenpähän ei, mutta antaa mennä toisesta korvasta ulos.
Toivottavasti ensi viikko on parempi.

[Kibaya]

theia
Mitä niistä kamoista voi pakastaa?

Itkeminen myös puhdistaa sitä väsyä ja muuta pois
Vaikka tuntuu varmaan raskaalta tuon kaiken päälle.

L-S sanoi sen mitä itekin mietin, että ei ne sukulaiset varmaankaan sanoneet asioita arvostellakseen tai taivastellakseen. Ehkä puhuivat auki sitä fiilistä että heitä harmittaa itseään nähdä teitä harvoin, mikä ei taas johdu teistä.

---

Ite oon täällä Oulussa ollut sekalaisissa fiiliksissä. Mua särkee ihan helkkaristi, mutta se ei nouse mieleen asti. Ei siis ärsytä tai vituta että särkee, mikä on kotona ollut toisenlaista. En kotona pystynyt oikein keskittymään mihinkään, mutta täällä oon ollut eri tavalla läsnä. Huomaan että Tyypän elukat rauhoittaa mua. Toinen koira on aivan ihana ja aamulla halailin koiraa ja tuntui että se on maailman parasta just siinä. Toki siinä oli se, että koira makas melkein kokonaan mun päällä sängyssä ja siinä oli vähän ahdasta. Myös toki mun ja Tyypän keskustelut on vaikuttaneet. Katottiin eilen Sherlockia (BC ) ja tein havaintoja omien rajojeni suhteen. Olin siinä hetkessä ylpeä siitä havainnosta.

[theia]

Joo, mä tiedän, etteivät sukulaiset tarkoita sitä pahalla, mutta silti se ahdistaa mua Vaikka kuinka sisko ja mies sanoo, että älä välitä, se on vaan tapa. Samaahan nyt on kuultu koko aikuisikä, mutta varsinkin nyt hormonihuuruissa ja kun ukki on vakavasti sairas ja mielellään siellä pidempään olisi, niin ei kestä pää sitten yhtään.

Kutsut pidin silti kuitenkin, kun se vetäjä oli sitä mieltä että muutamakin tyyppi on tarpeeksi. Eli piiraan ja kakun leivottiin, ja niistä n. puolet meni. (Ei ollut oikeastaan mitään pakastuksen kestävää.)

Se taas vaan kun kasautuu liikaa kaikkea, niin sitten ei enää yhtäkkiä olekaan tapaa purkaa sitä ahdinkoa, ja se taas johtaa kunnon turhautumiseen ja itkemiseen. Pari vielä menisi, mutta kun on vielä useammalla eri tasolla niitä huolen aiheita niin ei kestä pää eikä kroppa.

Nyt on kuitenkin jo paljon parempi mieli

[Kibaya]

Tulin äsken kotiin. Toin Oulusta tullessani rescuekissan, josta aluksi luulin että se täytyy tuoda allergian takia pois, mutta oikeasti se piti tuoda pois siksi ettei sen entinen omistaja pystynyt huolehtimaan siitä mitenkään.
Kissa oli ollut useaan otteeseen karkuteillä ja vaikka mitä. Mitkään sovitut asiat eivät olleet toteutuneet (kuten kissan kastraatio) ja eläinyhdistykselle oli valehdeltu systemaattisesti jo pitkään. Nyt maanantaista alkaen oli yritetty löytää kyytiä Oulusta Hyvinkäälle, mutta ei kuitenkaan ollut kerrottu että kissa ei ole kotona, vaan karkuteillä! Sitten kun se lauantaina löytyi isomman etsintäoperaation tuloksena, niin se karkasi uudestaan! Tunti ennen junan lähtöä sain puhelun että kissa on saatu kiinni ja tuodaan mulle junaan.
Tuodessa se ihminen kertoi minkälaisista oloista kissan tavarat oli haettu ja se oli kauheaa. Itkin yli tunnin sitä kissan kohtaloa. Tämä apuihminen oli pessyt kissan kopan ennen lähtöä, sillä se oli aivan jätöksissä ja homeisessa ruuassa. Kissaa oli pidetty kopassa asumassa, paitsi silloin kun se oli karkuteillä. Ruokaa sinne oli heitelty kai miten sattuu ja suurin osa oli koiran ruokaa, koska se oli halvempaa. Kissasta oli huolehtineet 10- ja 9-vuotiaat lapset.

En osaa silti olla vihainen tälle valehdelleelle ihmiselle. Enemmän kävi sääliksi kun kuulin ja mietin että elämänhallinta on todella pahasti hukassa. Onneksi kissa on nyt kuitenkin saatu pois niistä kauheuksista ja parempiin oloihin. Sain juuri kuvan siltä joka kissan haki asemalta miten hän oli käpertynyt kerälle saunan lauteille nukkumaan.

Kyllähän mä tiedän ettei kaikki pysty huolehtimaan eläimistään ja vaikka mitä, mutta nämä tarinat on aina hirveitä kuunneltavia.
Itkin omat kissat nähdessäni ja nyt ne molemmat on tässä ihan iholla kiinni.
Voi kissat

[Shay]

Perkeleen perkeleen perkeleen perkele! Vihaan tehdä virheitä. Olin unohtanut sähköpostiin erään yhdistykselle menossa olleen viestin. Nyt on setvitty oikein urakalla asioita ja tapeltu asianosaisten kesken. Perkeleen perkele. Kenen vika? No MINUN!!! Vituttaa ihan perkeleesti.

[marenkienkeli]

Olin pitkän viikonlopun lapsuudenkotipuolessa ja hitto että kotiinpaluu ahdisti. Johonkin Tampereelle asti meni ihan hyvin, mutta mitä lähemmäs koti tuli, sitä enemmän alkoi ahdistamaan. Puristaa rinnasta. Enkä mä edes kunnolla tiedä, mikä kaikki vaikuttaa. Työttömyys ainakin ja se, että en oikein enää tiedä, mitä haluan tulevaisuudelta. Ja sitten ahdistuksen keskellä alkaa taas miettiä, onko sellaisessa parisuhteessa ja sellaisen ihmisen kanssa kuin haluaa. Tällä hetkellä en osaa vastata.

Viikonloppuna katottu dokkari Pekka Hyysalosta ei yhtään auttanut mun eksistentiaalista kriisiäni. Teenkö minä sellaista työtä, että siitä on muille hyötyä? Voisinko mä tehdä jotain muuta mielekästä työtä, joka olisi vielä enemmän muita ihmisiä auttavaa? Mikä on oikein mun elämän tarkoitus?

[Emilia]

Suututtaa ja surettaa. Mummulta löytyi kasvain. Mummu on 91-vuotias.

Eikö voi tuohon ikään ehtineen antaa kuolla rauhassa nukkuessaan?! Vielä pitää sietää ties kuinka kovat kivut ja kärsimykset.

[L-S]

Emilia On kyllä kurjaa, jos tuossa iässä joutuu vielä johonkin monimutkaisiin hoitoihinkin.

[Emilia]

Maanantaina selviää, mitä tehdään mutta tuskinpa tuon ikäistä enää mihinkään hoitoihin laitetaan, varsinkin kun on kaikenlaista kremppaa ja huonokuntoisuutta pohjalla.

Jotenkin vain suututtaa se joku universumin epäreiluus tässä tilanteessa, kun mummu on joutunut kokemaan aika paljon elämässään ja selvinnyt, että miksi vielä tämä.

[kmaria]

Emilia

Tämä osui lähelle, sillä olen tänään ollut koko päivän saattokodissa, jossa oma mummini on saattohoidossa. Hänellä todettiin keuhkosyöpä jo pari vuotta sitten. Se saatiin pidettyä hyvin kurissa, kunnes puolitoista kuukautta sitten löydettiin aivokasvain. Sitä kyllä hoidettiin, mutta vain kipujen lievittämiseksi. Mummi sinnitteli hoidot läpi ja selätti keuhkokuumeenkin, mutta nyt on aivan viimeiset hetket käsillä. Mummi itse on ollut valmis lähtemään, ja me muutkin ollaan valmiita päästämään irti, mutta kova ikävä kyllä tulee. Yksi sukupolvi on sitten poissa meidän suvusta, muut isovanhempani ovat kuolleet jo kauan sitten.

Lisäys: Mummi nukkui pois 1,5 tuntia tämän kirjoittamisen jälkeen. Nyt on rauha.

[L-S]

kmaria Osanottoni.

[marenkienkeli]

kmaria, osanottoni!

Ja jaksamista Emilialle!

[Wildchild]

kmaria, osanottoni.

Emilialle

[theia]

Kmaria, osanotto

Tsemppiä Emilialle

Meillä ukki on sairaalassa. Ei pystytä antamaan hoitoja kun on niin huonossa kunnossa. Kukaan (äiti, mummi tai ukki itse) ei oo kertonut että kuinka vakava tilanne on ollut syöpädiagnoosista alkaen, vaikka ovat tienneet. Ettei huolehdittaisi turhaan. Tuntuu, että olisi ollut helpompi jos olisi saanut tietää heti...