Kakkavaippaketju

[theia]

Saa nähdä, millainen istuin meidän miniautoon mahtuu On vielä vanha auto (vuodelta 2002), joten luonnollisestikaan isofixejä ei löydy ja ykskään istuinmerkki ei näytä "tukevan" tuota autoa (koska on niin vanha auto). Pitää mennä ihan kauppaan ihmettelemään, niillä varmaan kaupoilla paras tieto ja taito. Ensisijaisesti haetaan istuinta, joka on selkä menosuuntaan - lapsen turvallisuus menee edessä istuvan mukavuuden yli. Kaukalonkin kanssa on kaikilla aika ahdasta, pelkääjän paikan istuin tosi edessä jo nyt ja kuskeilla ei ole pitkät jalat mutta kun on pieni auto, ei siinä kuskin takanakaan oo oikein tilaa Hyvin - vaikkakin ahtaasti - ollaan silti reissattu 3 aik & vauva

[skray]

Mä laitoin viime viikolla tilaukseen Maxi-Cosi Tobin. On nyt sitten kasvot menosuuntaan ja turvavyöllä autoon kiinnitettävä. Saa myös keskipaikalle takana, jos on kolmepistevyö siinäkin. Käytiin liikkeessä ihmettelemässä noita istuimia ja oli kyllä hyvä tietämys meitä palvelleella myyjällä autoista ja istuimista. Keskusteltiin pitkät tovit ja tuo istuin oli kyllä huippu verrattuna muihin. Ei vielä liikkeestä tuota ostettu, vaan tilasin sen netistä sitten. Hinta tosin oli hieman enemmän, kuin mitä oli tarkoitus tuohon käyttää. Mut eiks se nyt aina mee niin, että päätyy kuitenkin ostamaan sen paremman ja kalliimman...


Muutoin niin meidän poitsu on lähtenyt liikkeelle. Hän on nyt reilun viikon ryöminyt ja menee todella vauhdikkaasti eteenpäin. Joka päivä vaan nopeammin.
Tässä katselin kämpässä ympärilleni ja totesin viime viikolla, että meillä on aika paljon kaikkea siivottavaa ja piilotettavaa, ettei tarvi koko ajan olla huolissaan vauvan liikkeistä ja tekemisistä. Olouhoneen sain jo melko hyvään kuosiin, enää yksi johto pitäisi saada johonkin kikkailtua. Keittiössä sen sijaan on vielä liikaa vaaran paikkoja, esim. tyhjät paristot kannettomassa rasiassa yhden pöydän alatasolla. Samassa paikassa on paljon muutakin sälää, mitä on pakko siirtää muualle. Vaan kun keksis missä se muualle on. Onneks toi nyt vielä pysyy hyvin tuolla olohuoneessa tutkimassa, niin mulla on aikaa miettiä tuota keittiötä vielä.

Sängyssä ja sohvalla poitsu hakee konttausasentoa ja heiluu siinä aikansa ennen kuin rojahtaa mahalleen. Lattialla, ei edes maton päällä, ei pysy konttausasennossa kuin pari sekuntia ja rojahtaa sitten mahalleen. Jännä, miten pehmonen alusta vaikuttaa tuohon niin paljon.

[theia]

Meidän arki se soljuu vaan

Käytiin Hoplopissa taannoin (alle 1 veet ilmaiseksi), ja Pötkylä nautti kovasti! Meni siellä kun vanha tekijä. Isossa liukumäessä oli naama ihan peruslukemilla (otin videokuvaa meistä ), joka tuntuu olevan tuon pienen naama aina uusissa tilanteissa - vakavana katselee tyynesti uusia tyyppejä/paikkoja/tilanteita Sen lisäks käytiin mun siskon kanssa Sealifessä, jossa Pötkylä oli aivan innoissaan, osoitteli kaikkialle "höö! höö!" ja pää pyöri kuin hedelmäpeli

Mä aloin just suunnittelemaan 1 v synttäreitä Lähtee ihan lapasesta, mut nyt kun mä saan vielä päättää niin aio(taa)n pitää kunnon söpistelysynttärit! Onneks naapuriin muutti just apua

Töihinpaluuta yritän miettiä. Syyskuussa oon ilmoittanut palaavani, mutta aloin nyt miettiä että pitäiskö siirtää vuoden alkuun Täytyy ihmetellä. Toisaalta kaipaan jo töihin (joo-o! aikuisia! töitä!), mutta toisaalta kyllä mä nautin himassakin olla. Mutta nautinko vielä silloin? Säästöjäkin olisi, että periaatteessa se kai olisi rahallisestikin mahdollista.

[Emilia]

Mä olen viettänyt sunnuntai-iltaa pohtien lähikoulualueita, vertaillut yhteiskouluja ja miettinyt, millä hiivatilla olisi ikinä varaa muuttaa noille hyville alueille.



Ei siis todellakaan vielä ajankohtaista.

[skray]

Mä tein päiväkotihakemuksen viime viikolla ja se tuntui ihan ajankohdattomalta.

Onko jollakulla ideaa pastaruuan tekemisestä vauvalle? Haluaisin pastan mukaan ruokavalioon vihdoin kunnolla. Kaupan sörsseleissä pasta menee jotenkuten jo alas. Tein viime viikolla omaa broileripastaa, mutta siitä poitsu ei tykännyt yhtään. Tein useamman annoksen pakkaseen ja ekasta annoksesta söi puolet, jonka jälkeen alkoi tulemaan oksennusrefleksiä ja oksensi lopulta kaiken syömänsä ruuan. Alussakin tuli pari kakomista, mutta niin tapaa aina olla, kun on joku uus ruoka edessä. Sem jälkeen yleensä sujuu ongelmitta. En ole ekan kerran jälkeen uskaltanut tuota omaa sörsseliäni antaa uudestaan.
Itse tekemässäni sotkussa oli siis täysjyväpastaa, porkkanaa, paprikaa, sipulia, boileria ja vähän yrttimaustetta. Sipulia ja paprikaa ihan vähän vaan, koska ovat uusia ruokia. Keitin pastat ja seassa paprika ja sipuli. Porkkanat keitin erikseen, koska keitin useampaan eri soseeseen kerralla. Soseeksi kaikki kasvikset ja pasta ja sen jälkeen lopulta broileri sekaan soseutettuna myöskin. Broilerinkin keitin erikseen, koska sitäkin laitoin pariin eri soseeseen. Jotenkin tosta pastasta tuli tosi limaista sen soseuttamisen yhteydessä ja mietin, että olikohan se soseen koostumus niin ällö, että oksensi sen takia tai olikohan siinä jotain muuta vikaa. Itse kun tuota maistoin, niin maku oli tosi hyvä, mutta se koostumus tökki vähän. Mutta mä oon itse tosi kranttu sen suhteen, millainen koostumus ruuassa on. Liika limaisuus on big nounou mulle.

Voiko pastan "soseuttaa" jo ennen keittämistä? Eli saisi siitä sellaista pientä murua, jonka sitten voisi keittää ja olisi valmista niin? Tai olisiko pitänyt mieluummin keittää pasta erikseen, soseuttaa se, ja huuhdella sitten pastasta limaisuus pois? Onko ideoita tai vinkkejä? Reseptejäkin otan vastaan, jos on jotain hyväksi todettua pastajuttua.

Netistä oon löytänyt jonkun verran reseptejä ja oon niistä soveltanut ruokia, mutta uusia ideoita otetaan silti vastaan.

[L-S]

Mulla ei ole kokemusta ruoan tekemisestä vauvoille (yllättävää ), mutta pastaresepteissä tosiaan usein suositellaan keittämään pasta ja huuhtelemaan sitten se puhtaalla vedellä (kylmällä tai keitetyllä, jos aikoo tarjota heti). Iltapulun tutkivat journalistit tietävät kertoa, että näin huuhdellaan pois tärkkelys pastan pinnalta. Tämän perusteella huuhtelisin ehkä ensin kylmällä vedellä ja soseuttaisin vasta sitten. Sipuli ja paprika ovat myös aika voimakkaita, niistä tulee aikuisillekin herkästi närästystä (mulle ainakin joskus ).

[Emilia]

En ehkä ymmärtänyt kysymystä ja olen muutenkin huono tähän vastaamaan mutta vastaan silti. Mä olen alusta asti tehnyt makaronilaatikkoa pojalle ja se on aina maistunut. Alkuun kaurajuomasta ja ilman mausteita ja asteittain sitten lisännyt makuja ja lopulta maitoa. Helppo muunnella, kun voi laittaa eri protskuja ja kadviksia maun mukaan.

En tosin soseuttanut, koska ei tuo yksi niistä soseista oikein välittänyt. Osaako teidän poju jo istua? Jos kokeilis sormiruokaillen tuota pastaa (fusillit on ainakin helppo ottaa käteen).

Soseuttaessa tekisin varmaan kuin L-S eli huuhtoo sen keitetyn pastan hyvin ja odottaisin, että on kunnolla jäähtynyt ennen soseutusta.

[skray]

Mietinkin tuota silloin kokatessa, että olisko pitänyt huuhdella se pasta, mutta en tehnyt sitä. Oliskohan se limaisuus johtunut sitten siitä tärkkelyksestä.
Kokeiltiin uudestaan antaa pari päivää sitten tuota tekemääni kanapastaa, eikä se nyt pakastimesta otettuna ollut enää yhtään limaista. Kumma.
Ens kerralla huuhtelen kyllä kuitenkin pastan, jos jotain pastaruokaa teen vielä niin, että se pitää soseuttaa.
Makaronilaatikkoa aion tehdä poitsulle heti, kun vaan uskallan antaa kananmunaa. Mun sisko oli sille pienenä niin allerginen, että vähän pelottaa se. Ens viikolle kerään rohkeuteni kananmunan maistatukseen. Ilmeisesti sitä voisi myös koittaa raakana sivellä vaikka vauvan käsivarteen ja katsoa miten iho reagoi siihen. Jos oikeen on allerginen, niin silloin pitäisi vissiin tuosta jo tulla reaktio.

Sormiruokailua ei olla vielä harrastettu muuta kuin maissinaksuilla. Mä oon arka senkin suhteen, kun kuullut aika paljon kauhutarinoita viime aikoina. Mieluummin annan vaan soseita vielä ja ootan, että olis poitsulla vähän enemmän hampaita millä pureskella.

[theia]

Meillähän ainoastaan sormiruokaillaan, ja koen sen kovin antoisaksi - niin mulle kuin vauvallekin. Sehän on laiskan mutsin vaihtoehto, koska a) vauva syö itse ja b) vauva syö enimmäkseen samaa ruokaa. Saa syödä itse samalla rauhassa (huraa säännölliset ruoka-ajat!) ja ei tarvitse kuin tehdä yksi ruoka (suolat omalle lautaselle tai vauvan ruoka erikseen ennen suolan lisäystä) - maidot on korvattu kauramaidoilla (kaura kun sopii meillä). Ja siis kuinka taitavia nuo vauvat ovatkaan, jos heille se mahdollisuus annetaan Lähes kaikki meillä (ruokailemassa) käyneet vieraat kyllä ihastelevat kuinka taitavasti Pötkylä syö. Sotkuahan tosta tulee, mutta niin sitä tulee sitten myöhemminkin kun annetaan syödä itse Meillä aloitettiin hampaattomina, kun ekat hampaatkin tuli "vasta" siellä 8kk paikkeilla. Mutta jos/kun se sormiruokailu ei tunnu luontevalta, niin eipä se mikään pakko ole

Kunhan turvallisuustekijät on kunnossa (ruoan koostumus oikea, valvonta), ei sormiruokailu tutkimuksen mukaan lisää tukehtumisriskiä. Ensiapuohjeet on hyvä silti olla tiedossa, kun vauvan/lapsen kanssa on tekemisissä. Meillä ainakin menee ihan kaikki suuhun.

[marenkienkeli]

Vauvat tutkivat maaimaa suullaan. Suurimman tukehtumisriskin taitaa aiheuttaa panikoiva vanhempi, joka paniikissa ryntää ottamaan asiaa x pois vauvan suusta. Vauva säikähtää ja nielaisee asian, jota vain halusi tutkia.

Teidän vauvajuttuja on kiva lukea.

[Shay]

Meillä ollaan jo viikko tutustuttu kakkavaippojen ihmeelliseen maailmaan.
Tyttö on tyytyväinen ja toistaiseksi hyvinkin helppo lapsi. Syö ja nukkuu.
Jokainen päivä on vähän erilainen ja vanhemmat oppivat uutta koko ajan.

[Kibaya]

Onneja Shaylle ja perheelle

[theia]

Onnea Shay & puoliso & pikkuShay Ihanaa kakkavaippa-arkea sinne

[marenkienkeli]

Onnea Shayn pikkuiselle perheelle!

[Suvi]

Aaws, onnea Shay ja perhe!

[L-S]

Onnea Shay ja perhe!

[Emilia]

Onnea Shay!

[Shay]

Kiitos onnitteluista!

[Wildchild]

Onnea Shay!

[skray]

Sehän on laiskan mutsin vaihtoehto, koska a) vauva syö itse ja b) vauva syö enimmäkseen samaa ruokaa.

Mä taas oon aatellu koko ajan toisin päin, että soseet on laiskan mutsin vaihtoehto, koska voi kokata kerralla moneks viikoks ja sit ei ole pakko tehdä ruokaa ollenkaan, jos ei huvita ja mukulalle silti on sapuska pakastimessa. Jos esim. ite haluaa heseen tai pizzalle, mut sit ei lapselle olis mitään ruokaa, niin sit olis pakko kokata jotain.

Meillä on vielä jotain soseita, ehkä viikoksi tai kahdeksi, pakastimessa, mutta kun ne loppuu, niin alan antaa meidän syömää ruokaa pikkuhiljaa. Tai voisi aloittaa sen antamisen jo nyt, niin on sit kuitenkin niitä valmiita soseita tarvittaessa vielä pakastimessa, jos meidän ruoka ei kelpaakaan. Mulla on semmonen ihana pieni ruokamylly, jolla saan mistä tahansa ruuasta sosetta annoksen kerrallaan. Näin ei ole pakko aloittaa sormiruokailuakaan vielä. Pikkuhiljaa sitä pitäisi kuitenkin nyt jaksaa alkaa tekemään enemmän. Tein jo kerran banaanipannaria, jota poitsu ei todellakaan arvostanut, myös makaroneja on maisteltu, mut ei nekään oikeen uponneet sellasenaan, kun ovat niin isoja. Soseessa pasta menee vähän paremmin, mutta ei ole kasviksia voittanutta vielä.

Riisin kanssa meillä on ongelmia. Kokeilin ensin tavallista täysjyväriisiä, mutta se jäi vaan poitsun suuhun pyörimään, eikä ottanut ruokaa lusikallista enempää. Puuroriisiä meni ehkä pari lusikkaa ja sit ei enää. En ole soseuttanut riisiä, koska ne on niin pieniä muutenkin, että pitäis sinällään olla syötävää ihan sellaisenaan. Muutenkin soseiden seassa on nykyään riisiä isompia palasia esim. porkkanaa ja perunaa ja ne menee ihan helposti alas, miksi ei riisi menisi? Ihmettelen vain. Olisiko jollain jotain ideoita riisin saamiseksi ruokavalioon? Pastahan meillä myös tökkii edelleen vähän, mutta onneksi vain vähän.


ONNEA Shaylle perheineen. Ihanaa.
Mietinkin tuossa pari viikkoa sitten, että kohta vauva vissiin syntyykin, jos ei jo silloin ollut syntynyt.
Miltä tuntuu Shay?

[theia]

Sehän on laiskan mutsin vaihtoehto, koska a) vauva syö itse ja b) vauva syö enimmäkseen samaa ruokaa.

Mä taas oon aatellu koko ajan toisin päin, että soseet on laiskan mutsin vaihtoehto, koska voi kokata kerralla moneks viikoks ja sit ei ole pakko tehdä ruokaa ollenkaan, jos ei huvita ja mukulalle silti on sapuska pakastimessa. Jos esim. ite haluaa heseen tai pizzalle, mut sit ei lapselle olis mitään ruokaa, niin sit olis pakko kokata jotain.

Meillä on pakkasessa (yleensä) jauhelihapötköjä, makaronilaatikkoa, jotain pannaria yms, eli lapselle on aina ruokaa Ja kylkeen voi nopsaa keittää makaronit ja pilkkoa kasviksia. Ravintoloissa ollaan aina saatu sopivaa ruokaa (esim lohta & kasviksia) ja buffasta löytyy lähes aina jotain syötävää, joten voidaan hyvin ex tempore lähteä jonnekin. Hoitolaukussa on aina smoothiepussi & naksuja myös jos ei ravintelissa olisi mitään.
Ja eihän ne toisiaan poissulje. Soseilu ja sormiruokailu
Sormiruokailuhan muutenkin on vähän hassu käännös, koska englanninkielinen termi on baby led weaning, eli lapsentahtinen vieroitus. Sormiruokailu on kaikkea kun lapsi syö itse, eli myös apuvälinein

---
Meillä kävellään, ei enää kontata. Nyt kun Pötkylä oppi nousemaan seisomaan ilman tukia niin ziuh viuh vaan Jotenkin niiiin hellyyttävää kun tuo mini-ihminen vaappuu kulman takaa keittiöön, itse kävellen
Pötkylä syö kaiken maasta Damn you, pinsettiote.

Eroahdistuskausi ei ole vielä alkanut, tai sitten se esiintyy vain iltaisin ja öisin Edelleen isä kelpaa (ainakin vapaapäivinään) ja täti myös

Ens viikolla päästään (tai "päästään") taas reissuun kun on sukulointimatka tiedossa. Onneks reissuvauva on kovin sopeutuva et sinänsä ei tarvii jännää. Nyt otetaan kahden hotelliyön taktiikalla, niin ehkä ei tarvitsisi mun viihdyttää +2 h takapenkillä kitisevää vauvaa (joka silloin joulukuussa ei tykännyt yhtään pimeässä istumisesta, tai ylipäätään paikoillaan olemisesta)...

[Shay]

ONNEA Shaylle perheineen. Ihanaa.
Mietinkin tuossa pari viikkoa sitten, että kohta vauva vissiin syntyykin, jos ei jo silloin ollut syntynyt.
Miltä tuntuu Shay?

Kiitos.

Kyllä tässä ollaan suurimmaksi osaksi pohjattoman onnellisia. Kun vauva on tyytyväinen niin vanhemmatkin ovat tyytyväisiä. Vanhemmilla on kyllä vielä vähän outoa kuvitella itseään isäksi ja äidiksi.

[skray]

Sehän on laiskan mutsin vaihtoehto, koska a) vauva syö itse ja b) vauva syö enimmäkseen samaa ruokaa.

Mä taas oon aatellu koko ajan toisin päin, että soseet on laiskan mutsin vaihtoehto, koska voi kokata kerralla moneks viikoks ja sit ei ole pakko tehdä ruokaa ollenkaan, jos ei huvita ja mukulalle silti on sapuska pakastimessa. Jos esim. ite haluaa heseen tai pizzalle, mut sit ei lapselle olis mitään ruokaa, niin sit olis pakko kokata jotain.

Meillä on pakkasessa (yleensä) jauhelihapötköjä, makaronilaatikkoa, jotain pannaria yms, eli lapselle on aina ruokaa Ja kylkeen voi nopsaa keittää makaronit ja pilkkoa kasviksia. Ravintoloissa ollaan aina saatu sopivaa ruokaa (esim lohta & kasviksia) ja buffasta löytyy lähes aina jotain syötävää, joten voidaan hyvin ex tempore lähteä jonnekin. Hoitolaukussa on aina smoothiepussi & naksuja myös jos ei ravintelissa olisi mitään.
Ja eihän ne toisiaan poissulje. Soseilu ja sormiruokailu

Joo eihän ne toisiaan pois suljekaan. Taisin ajatella omaa pakastinta, jossa ei ole koskaan mitään valmista ruokaa itsellekään, ellei ne ole kaupasta valmiina ostettuja ranskiksia, pizzaa, kalapuikkoja tmv. Näin ollen ajattelin kai, ettei meillä olisi vauvallekaan itse tehtyä sormiruokaa valmiina ja sen takia pitäis kokata joka päivä, ellei sit edellisen päivän keitoksia ole jääkaapissa.

ONNEA Shaylle perheineen. Ihanaa.
Mietinkin tuossa pari viikkoa sitten, että kohta vauva vissiin syntyykin, jos ei jo silloin ollut syntynyt.
Miltä tuntuu Shay?

Kiitos.

Kyllä tässä ollaan suurimmaksi osaksi pohjattoman onnellisia. Kun vauva on tyytyväinen niin vanhemmatkin ovat tyytyväisiä. Vanhemmilla on kyllä vielä vähän outoa kuvitella itseään isäksi ja äidiksi.

Paras neuvo mitä mä sain aikanaan, oli että mitä rennommin itse ottaa, niin sen rennompi on vauvakin. Taitaa päteä myös toisin päin.
Mä en osaa vieläkään mieltää itseäni äidiksi. Kai sen sitten vasta tajuaa kunnolla, kun lapsi itse kutsuu mua äidiksi. Mä voisin varmaan vieläkin vahingossa vastata "ei", jos joku kysyy, onko mulla lapsia.

[Kibaya]

Sehän on laiskan mutsin vaihtoehto, koska a) vauva syö itse ja b) vauva syö enimmäkseen samaa ruokaa.

Mä taas oon aatellu koko ajan toisin päin, että soseet on laiskan mutsin vaihtoehto, koska voi kokata kerralla moneks viikoks ja sit ei ole pakko tehdä ruokaa ollenkaan, jos ei huvita ja mukulalle silti on sapuska pakastimessa. Jos esim. ite haluaa heseen tai pizzalle, mut sit ei lapselle olis mitään ruokaa, niin sit olis pakko kokata jotain.

Meillä on pakkasessa (yleensä) jauhelihapötköjä, makaronilaatikkoa, jotain pannaria yms, eli lapselle on aina ruokaa Ja kylkeen voi nopsaa keittää makaronit ja pilkkoa kasviksia. Ravintoloissa ollaan aina saatu sopivaa ruokaa (esim lohta & kasviksia) ja buffasta löytyy lähes aina jotain syötävää, joten voidaan hyvin ex tempore lähteä jonnekin. Hoitolaukussa on aina smoothiepussi & naksuja myös jos ei ravintelissa olisi mitään.
Ja eihän ne toisiaan poissulje. Soseilu ja sormiruokailu

Joo eihän ne toisiaan pois suljekaan. Taisin ajatella omaa pakastinta, jossa ei ole koskaan mitään valmista ruokaa itsellekään, ellei ne ole kaupasta valmiina ostettuja ranskiksia, pizzaa, kalapuikkoja tmv. Näin ollen ajattelin kai, ettei meillä olisi vauvallekaan itse tehtyä sormiruokaa valmiina ja sen takia pitäis kokata joka päivä, ellei sit edellisen päivän keitoksia ole jääkaapissa.

Tuun kysymän tarkennusta, kun en oo ihan varma että ymmärsinkö tän oikein
Eli jos et tekisi soseita, et tekisi/voisi tehdä ruokia annoksittain valmiisi pakkaseen samalla tavalla kuin soseita voi tehdä, koska et ole laittanut aikuisillekaan ruokaa pakkaseen? Ja koska ei ruokaa olisi pakkasessa, niin joutuisit kokkaamaan jotain päivittäin?
Mutta nyt sitten kun teet soseita, niin sulla on pakkasessa valmiina ruokia vauvalle?
Vai oonko käsittänyt väärin ton soseosuuden?

Mun pitäisi ehkä ite olla vähemmän kiinnostunut ruuanlaitosta, koska mulla on pakkasessa ihmeellisiä ruokajuttuja. Tai sitten hankkia joku jolle syöttää noita juttuja pois Auttaiskohan joku lähivauva tähän?

[Eowyn]

Täällähän on vauvoja syntynyt solkenaan viimeisen vuoden aikana. Onnittelut vauvoista.

Mulla on vähemmän ollut aikaa kirjoitella, koska nuo nuorimmat lapset ovat vielä niin pieniä ja ehtiväisiä. Tyttö on nyt 2v9kk ja poika 1v5kk, lisäksi vielä poika 8 v. Nuorimmmat lähinnä tappelevat (kausittain ovat kaveruksia). Nuorin poika on niin mahdoton tuholainen ja vilkas, etten ole moista ennen kokenut. Tyttö taas rauhallinen mutta mahdottoman jääräpäinen. Hommaa riittää niiden kanssa, ja omaa aikaa on turha kuvitella saavansa, mutta tähän on jo jokseenkin niin tottunut, ettei se enää niin haittaa. Mulle riittää jos saan illalla katsoa jotain hyvää sarjaa rauhassa.

Olen mökkireissun jälkeen pohtinut todella paljon kasvatusasioita ja etenkin kieltämistä, komentamista ja kehumista.

Käly ja sen mies komensivat mökillä lapsiaan (2,5 v ja 11kk) ihan jatkuvasti. Mitään ei suunnilleen saa tehdä tai mihinkään koskea. Kehuja lapsille ei juurikaan annettu sinä aikana, mitä vietimme heidän kanssaan. Kerran näin, kuinka käly otti isompaa poikaa korvasta, kun tämä ei totellut ja kerran olin nostanut itkevän pikkuveljen syliini, johon käly kommentoi (oli toisessa huoneessa isoveljen kanssa), että "anna huutaa". Monesti myös tuntui, että lapsilta vaaditaan paljon enemmän kuin mitä ikätasonsa mukaisesti on edes mahdollista vaatia.

En ole koskaan antanut oman lapseni huutaa turhan pitkään enkä pystynyt niin tekemään tuon pienenkään kohdalla. Tuohon perheeseen verrattuna meidän poika on kyllä aivan pilalle hemmoteltu lellipentu, jota vain harvoin kielletään mutta paljon kehutaan. Kyllä minäkin komennan, korotan ääntä ja menetän hermoni useinkin, mutta tuolla mökillä ollessamme aloin jostain solidaarisuudesta kieltää sellaisiakin asioita, joita normaalisti en olisi pistänyt ollenkaan merkille.

Tästä Emilian kommentista on lähes vuosi aikaa, mutta tuli vähän mieleen tuosta meidän tilanne välillä. Noita kun on niin monta, että hermot on välillä kireellä että sitten komennetaan vähän kaikesta ja tuleekin vaadittua ehkä liikaa. Tosin meidän nuorimmainen on oikeasti aivan mahdoton. Ja tuosta "anna huutaa"-kommentista- niin välillä on vaan niin väsynyt ettei jaksa, tai sitten ei ehdi jatkuvasti lohduttelemaan joka asiasta jos on joku ruoka tulilla just. Jos joku yksilapsinen katsois meidän touhua, niin olisi varmaan järkyttynyt että miks toi ei lohduta lastaan. Ei aina näin ole tietenkään, mutta välillä on vaan niin hektistä, ettei ehdi kaikkea samaan aikaan. Ja muistan kyllä kaiholla sitä aikaa kun oli vaan yksi lapsi, miten helppo oli sitä huomioida ja lohduttaa aina kun tarvitsi. Tämmöstä tämä meidän elämä vaan on nyt ja tehdään parhaamme että saadaan kasvatettua noista kunnon kansalaisia.