Tämä on nyt vaivaista valitusta aika usein.
Eilen sain kesken tunnin näkökenttääni häiriön. Se muistutti sellaista epämääräisyyttä, joka jää, jos vaikka katsoo liian pitkään kohti projektorin lamppua. Pidin tunnin loppuun ja yritin välitunnilla huilailla silmät kiinni. Näkökenttä palasi normaaliksi ja pidin seuraavan tunnin kutakuinkin normaalisti. Seuraavalla välkällä kuitenkin käsi puutui ja vähän myöhemmin huulet. Soitettiin 112:een.
Siellä (eli Meilahden sairaalassa) sitten haastateltiin, otettiin lukemia ja verta, kuvattiin päätä tietokoneella, mikä olikin aika näppärä toimenpide. Olen ollut joskus paljon kauemmin kestävässä kuvauksessa. En tiedä, oliko tuo joku pikamalli vai onko vain laitteet parantuneet.
Nyt siis näyttää, että migreenityyppinen oireisto on häipynyt, kuvat ja veret ok. Pääsin siis jo iltapäivällä kotiin.
--
Kevyempiä irtohuomioita:
-Vahingonilo lähtee viimeisenä: Kun itselle kiinnitetään sydänfilmilaitetta ja naapuri verhon takana selittää, kuinka monesti on lauantaina ripuloinut, niin pakkaa hymyilyttämään kaikesta huolimatta tai kaiketi juuri siksi.
-Viime vuonna ajettiin taksilla Helsingin jäähallin ohi, kun oli IFK-Tappara-sarja menossa. Tänä vuonna ambulanssilla.
-Puolivälierissä Ilvestä vastaan selkä prakasi, välierissä IFK:ta vastaan tuli tällaista oireistoa. Mitä tapahtuu finaaleissa?
