Olen Triplan kanssa samaa mieltä siitä, että Ilta on laulanut todella kauniisti tässä sarjassa. Ihanaa, että hän pääsi näyttämään taitonsa, mutta harmi ettei nyt päässyt finaaliin.
Petra oli hyvin taitava myös, ja aikoinaan hämmästelin hänen putoamistaan, mutta toki nyt sitten kun katseli semifinaalikolmikkoa, tuntui, että he kaikki ehdottomasti ansaitsivat olla siellä.
Ohjelma on mielestäni parantunut viikkojen kuluessa, pari ekaa jaksoa olivat aika tylsiä, mutta sitten alettiin nähdä parempia teemoja ja heittäytymisiä epämukavuusalueille. En tiedä vaikuttivatko tuomariston kommentit, vai oliko katsojilta tullut palautetta ja sitten ohjelman tekijöiltä noottia, että nyt kaikkien on pakko heittäytyä.

Mutta hyviä heittäytymisiä nähtiin esimerkiksi jopa Ressulta, ja ohjelman edetessä aloin pitää hänen esiintymisistään. Niin mieleenpainuvia nämä eivät ole, että osaisin nyt mainita aiempien viikkojen esityksiä, mutta ohjelman parantaminen näkyi siinäkin, että tämän viikon teema olikin yllättäen showtime, joka tarkoitti musikaalia ja leffabiisejä (kukin artisti esitti kaksi kappaletta). Tämähän oli teemana melkein kuin aiempien kausien Tähdistä.
Jussi on ollut heittäytymisessä parhaita, kuten Maria tässä jaksossa sanoikin. Hän menikin ansaitusti nyt finaaliin. Kyösti puolestaan on charmikas show-mies, joten kelpaa hänkin minulle finaaliin, vaikka tavallaan olisin toivonut näkeväni Iltan siellä.
Jotenkin olen oppinut myös arvostamaan ohjelman humoristisuutta. Väli-insertit ovat olleet melko keijoja ja Leppilammen juontotyylikin on mennyt överiksi tavalla, joka aluksi ärsytti minua. Hän esimerkiksi repii aina jotain huumoria artistien käyttämistä rekvisiitoista tai muista jutuista, kuten esimerkiksi tänään, kun rupesi syömään Jussin esityksessä olleita hedelmiä ja väitti, että kun tässä päivän mittaan ei ole ehtinyt syödä.

Olen kuitenkin kasvanut arvostamaan tätä liioitellun koomista kikkailua, onhan se keijoa, vähän kotikutoista huumoria tavalla, joka on samalla sekä vaivaannuttavan typerää että hauskaa. Vaivaannuttavuus tuo meininkiin oman pikantin lisänsä ja saa hymyilemään. Siinä on kovasti yritystä, tuntuu että on oikein käsikirjoitettu ja mietitty, että mitä nyt juontaja voisi tässä välissä tehdä ja sanoa. Yliyrittämistä siten, että se tuntuu kuitenkin vilpittömältä. Arvostan sitä, että yritetään olla olematta liian vakavasti.
